vauvakuume

yleinenTags:

Eräs lukijoista pyysi mua kirjoittamaan vauvakuumeesta ja tartuin heti ehdotukseen. Vauvakuume on mielestäni niin kiinnostava, kiehtova ja kutkuttava aihe. Oma ensikosketukseni vauvakuumeeseen tuli gynekologikäynnin päätteeksi parikymppisenä, kun tajusin konkreettisesti, kuinka kroppani on suunniteltu kantamaan lasta ja synnyttämään. Lapsen hankinta ei ollut kuitenkaan ajankohtaista, mutta siitä haaveileminen jatkui.

Luulen, että olen niitä ihmisiä jotka kokevat vauvakuumetta läpi elämän. Olen aina ollut hyvin lapsirakas ja tiennyt aina haluavani lapsia. Toivoin jo pienenä, että saisin lapset nuorena, mutta en koskaan ottanut asiasta sen kummemmin stressia. Mitään aikarajaa en ole itselleni asettanut, vaan asiat ovat edenneet omalla painollaan.

Matildaa ennen mietin, pähkäilin ja vauvakuumeilin varmaan vajaan vuoden verran. En ole isoissa päätöksissä todellakaan spontaani, vaan katson asiaa kaikista vinkkeleistä ja pyrin tekemään hyviä päätöksiä. Kuitenkin uskon, että jos seuraa rohkeasti intuitiotaan saavuttaa kaiken mitä tahtoo. Ihailen ihmisiä jotka toimivat rohkeasti vaistonvarassa, eivätkä liikoja kyseenalaista omia haluja. Luulen, että lapsen myötä olen oppinut saamaan rohkeutta toimia kuten hyvältä tuntuu. Minulle vauvakuume oli ensimmäisellä kerralla todella jännittävää, pelottavaa ja sitä on edes vaikea kuvailla. Nyt toisella kerralla olen voinut nauttia paaaljon enemmän ja luottaa omaan tunteeseen. Kyllä me pärjätään ja osataan! En enää kuuntele kyynisiä neuvoja tuntosarvet herkällä, vaan suodatan juttuja oman fiiliksen mukaan.

Muistan miettineeni ennen Matildaa, kuinka lapsen tuloon voisi olla ikinä valmis. Onneksi vanhemmaksi kasvetaan pikku hiljaa, eikä yhdessä yössä. Olen myös yrittänyt muistutella itseäni vanhempieni aikaisesta ajatusmaailmasta, jolloin lapsia syntyi perheeseen ja asiat lutviintuivat. Vanhemmuus oli rentoa ja ohjeita ei satanut joka tuutista. Kukin teki niinkuin parhaaksi näki. Pidän siitä, että vanhempia ja perheitä rohkaistaan toimimaan niin kuin he itse parhaaksi näkevät.

Tässä pohdinassa pysyn vain omissa mietteissä, vaikka vähintään yhtä isossa roolissa on kumppani ja parisuhde. Itselleni oli ja on hyvin tärkeää, että päätökset tehdään molempien toiveiden ja haaveiden pohajlta. Kaikenlainen painostus puolin ja toisin ei loppujen lopuksi ole varmaankaan hyväksi. Tai ainakin itselleni oli tärkeää, ettei mun haaveet vaikuttaneet Mikon haaveisiin.. jos tajuutte mitä meinaan. Kuitenkin jokainen parisuhde on omanlainen ja kaikki ei sovi kaikille. Meillä se, että molemmat on läsnä ja jakaa vastuun toimii tosi hyvin. En voisi ajatella parempaa isää lapsilleni.

Ehkä lopuksi voisin todeta, että vauvakuume on ihana-kamala asia. Johon liittyy miljoona toivetta ja miljoona pelkoa. Mitä jos tulen raskaaksi, Mitä jos en tule? Mitään apua en vauvakuumeeseen osaa antaa, kuin että kannattaa kuunnella itseään ja mennä rohkeasti sen mukana. Nauttia siitä kutkuttavasta tunteesta, kun kaikki on vasta edessä! <3Sara

// //

Vastaa käyttäjälle Sara Parikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

11 kommenttia

  1. eve 05.07.2015

    Heippa! miten teijän perheet on suhtautunu teijän vauvauutisiin? Onko tullut kommenttia lasten pienestä ikäerosta ja teijän nuoresta iästä saada lapsia? Millaiseksi koit synnytyksen? Entä mitä mieltä oot nuorista esim. 18v. äideistä tms. 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 12.07.2015

      Hyvin on suhtauduttu! 🙂 ihan innoissaan ovat!
      18v äideistä ei ole mitään pahaa sanottavaa, itsellä lähipiirissä syntynyt sen ikäisille. Tietysti kaikki tilanteet ovat tapauskohtaisia.

      Vastaa
  2. Heidi 05.07.2015

    Ihana kirjoitus Sara! Samanlaisia ajatuksia täällä 🙂

    Vastaa
  3. Sara 06.07.2015

    Riippuu myös paljon ajankohdasta milloin vauvakuume on kamalaa ja milloin ihanaa. Sinkkuna saatu vauvakuume tai vauvakuume parisuhteessa jossa toinen ei ole vielä valmis vauvaan on varmasti todella raastavaa. Mutta vauvakuume on ihana ja pelottava ja niitä raskaana olevia tai vaunuja työntäviä äitejä tuntuu näkevän ihan joka paikassa 😀 Onneksi omat ipanat oli nyt tässä eikä mun tarvitse enää vauvakuumeilla 😀

    Vastaa
  4. Saija 06.07.2015

    Kiitos tästä tekstistä! 🙂

    Vastaa
  5. eija 07.07.2015

    Hei onnittelut vauvasta. Itte odotan esikoista ja kohta toivottavasti jakaannun. Mua jännittää ihan hirveenä vaikka sitten ei jännitäkkään… Tätä sun blogia on kiva lueskella ja kun lisäilet teijän tytöstä kuvia niin joillekin kuville ei voi kun hymyillä 🙂 ja toi että kerrot omasta raskaudesta on kiva, kun voi sit verrata omaan raskauteen :). Muuten vaikka mua jännittää niin tiedän että tullaan miehen kanssa pärjää ittellä on paljon kokemusta lapsista ja vauvoista, miehellä jonkun verran… Yhtä bostausta pyytäisin, sellanen missä kerrot tytön luonteen piirteestä, luonteesta, näöstä, olemuksesta ja kerrot mikä on sinua tai Mikkoa. Siitä nyc kuvasta missä Mikko taluttaa Matildaa huomasin että Matilda ja Mikko saatasivat kävellä samalla tavalla :).

    Vastaa
    • Sara Parikka 12.07.2015

      Oi, onnea sinne kovasti <3 teillä on ihanat ja ainutkertaiset ajat edessä!! Mukavaa jos blogini miellyttää! ja kiitos postausvinkeistä, voin hyvin toteuttaa!

      Vastaa
  6. danissa 07.07.2015

    Hei! Tuntui hyvältä lukea kirjoutuksesi, sillä ajatukset ovat niin samoja kuin mulla. Mä tosin olen odottanut äidiksi tuloa jo 4v sillä täytän 29v ihan kohta. Parisuhteeni ovat kaatuneet liiallisen perheviettini vuoksi ja olen sattunut löytämään vaan vääriä kumppaneita siihen. Nyt olen seurustellut 2v hyvässä parisuhteessa, mutta edelleen mun kohdalla vauvaa”odottelen” kuumeissani. Mies ei siis ole valmis vielä, uraihminen kun on. Yksin oon pinnistellyt ja hammasta purrut vauvakuumeen kourissa ja toivonikin välillä menettänyt. On vaan niin kova halu saada oma lapsi ja antaa hänelle kaikkensa. Välillä tuntuu, että onko minua kohtaan oikein, että odotan ja odotan vai olenko edelleen väärässä suhteessa ainoastaan sen takia, että mieheni ei niitä muutamaan vuoteen halua. Huoleni on myös se, että saanko ylipäätään enää. Jossainvaiheessa sitä toivoo, että kun sais edes sen yhden terveen lapsen itselleni, niin ei mikään muu asia elämässä olisi niin suurta. Pieni toivonkipinä löytyy vielä, että joku kaunis päivä saisin äitiyden onnen kokea. Sen jälkeen en voisi kuin hymyillä joka ikinen päivä. Tällähetkellä on ajoittain ahdistunut fiilis tämän vauvakuumeen vuoksi ja sitä miettii et miksi omalle kohdalle sitä ei oo vielä suotu, vaikka maailman rakastavin äiti lapselleni olisin. Mieheni tietää myös sen ja senpä takia toivon niin paljon, että jonain päivänä hän olisi valmis. Ennenkuin kuolen vauvakuumeeseen 😉

    Vastaa
    • Sara Parikka 12.07.2015

      Heippa! Kiitos kovasti viestistäsi <3 Tää on just parasta bloggaamisessa kun lukijat avaavat itseään ja tämä tuntuu vastavuoroiselta.

      Luin tekstiäsi ja vaikka en itse ole ollut samassa tilanteessa, niin voin hyvin kuvitella mitä fiiliksiä käyt läpi. Vaikka itse tuossa puihin että pähkäilen aina isojen päätösten suhteen, niin olen myös äärimmäisen malttamaton ja haluan että asiat tapahtuvat pian.. Samalla tarvitsen kuitenkin sen toisen ihmisen siihen tsemppaamaan ja olemaan samaa mieltä kanssani.. Tajuut ehkä mitä meinaan 🙂
      Olen aivan varma että sinut on luotu äidiksi, kun puhutkin siitä noin kauniisti. <3 Toivon sinulle kaikkea hyvää! ps. miesten "muutama vuosi" voi olla jotain aivan muuta 😀 tuntuu että miehet usein pähkäilee hommat omassa päässä ja se saattaa tapahtua yllättävän piankin.

      Vastaa