pipo päässä mietintää

yleinenTags:

Moi! Tykkään tosi paljon pipoista, mutta niitä tulee käytettyä ihan liian vähän. Oon aika lämminverinen tyyppi ja tästä syystä viiletän usein ilman pipoa. Kylmällä säällä saatan lähteä pipo päässä, mutta pian se siirtyy laukkuun lämpimän tunteen ja hikoilun vuoksi. Tietty noi -24 pakkaset oli asia erikseen. 😀

Jäin miettimään erään kommentin jälkeen viehättävyyttä ja omassa nahassa olemista. Tiedättekö sellaiset tyypit jotka on todella kauniita ja sitten, kun he avaavat suunsa tai tutustuu heidän arvomaailmaan kauneus karisee silmissä.. ja taas ne tyypit joiden ulkonäköön ei välttämättä ensimmäiseksi kiinnitä huomiota, mutta pian vangitsevatkin katseen upeudellaan. Se millainen ihminen on huokuu oikeastaan aika pitkälle. Toki joskus saattaa tehdä virhearvioinnin päässään ja vasta tutustuttuaan ymmärtää ihmistä toisin. Tästä päästäänkiin toiseen asiaan, nimittäin ennakkoluuloihin ja – käsityksiin. Mielestäni kaikki negatiivinen möly kannattaa pitää mahassaan, jos ei tiedä mistä puhuu ja jos sen sanomisella ei ole mitään tarvetta/hyötyä. Varmaan jokaisen meidän elämässä on tarpeeksi negatiivisia juttuja ja vastoinkäymisiä, joten ei kannata lisätä sitä omalla ajattelullaan.

Raskauden jälkeen kropan palautumisessa menee aikaa ja tuntuu, että tällä kerralla vielä paljon kauemmin kuin ensimmäisellä. Muistutan itseäni siitä, että vartaloni muutokseen on erittäin hyvä syy ja pieni aarre on nyt turvallisesti täällä. Se on oikeasti tärkeää. Olen aina viehättynyt kauniista ja persoonallisen näköisistä ihmisistä, mutta kauneus on niin paljon muutakin kuin pelkkä ulkokuori= olemus, ulosanti, arvot ja sydän. Itse pyrin olemaan mahdollisimman sinut omassa nahassani ja kannustan siihen kaikkia muitakin. En sano, että se olisi aina helppoa mutta siihen on hyvä pyrkiä. Kaikkea hyvää tähän päivään sinne ruudun toiselle puolelle! <3Sara

ps. kannattaa muistaa, että useinhan se oman vartalon ”virhe” on toisten mielestä juuri se kaunein asia. Persoonallisuus ja yksillölisyys on kauneinta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa käyttäjälle Sara Parikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

12 kommenttia

  1. anni 11.02.2016

    saako kysyä että paljon sun pitää laihduttaa et pääset siihen sun normaalipainoon mikä oli ennen raskautta? koska näytät aivan samalta kuin ennen eikä raskauskiloja edes näy

    Vastaa
  2. RmariannaS 11.02.2016

    Viisaita ajatuksia. Itse olen visuaalinen ihminen joka kiinnittää paljon huomiota kauneuteen. En puhu vain tyypillisestä kauneudesta tai omista ripsistäni vaan näen useasti kauneutta sielläkin missä joku muu ei sitä näe. Innostun epätyypillisestä kauneudesta, rosoisesta, todellisesta, hiomattomasta ja aidosta. Työkaverini ovatkin usein sanoneet sen olevan lahja. Opin lapsen myötä olemaan armollisempi itselleni ja monen vuoden syömishäiriö kamppailut tuntuvat tätä nykyään kaukaisilta. Myös monet mustavalkoiset asiat muuttuivat harmaaksi ja jyrkkä ajattelumaailma pehmentyi. Minulle käännekohta oli oma lapsi joka pisti arvomaailman uusiksi ja auttoi ymmärtämään mikä todellisuudessa on tärkeintä.

    Vastaa
  3. taskuapinat 11.02.2016

    Moikka!
    Välillä kun riidellään mieheni kanssa hän ihmettelee miksi en sano mitään ja usein toteankin että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa on parempi olla hiljaa.
    Itse en niinkään ole pinnallinen ihminen, pidän mukavista vaatteista, eikä haittaa lähteä viemään roskia collarit jalassa…
    Tietenkin on kiva välillä laittautua ja tuntea olonsa kauniiksi 🙂
    Se mitä raskauteen ja oman nahan tyytyväisyyteen tulee, niin on vielä kehitys vaiheessa. 😀
    Esikoisen kanssa meni n. 1v6kk että olin lähes samassa painossa/mitassa kun ennen raskautta. Jannikan kohdalla on mennyt jo melkeen 2 vuotta ja vieläkin on jäänyt ns. Raskausnahka maha :/ tosin kyllä sitä painoa tulikin melkeen 30kg
    Mutta kovasti koitan treenata että kiinteytyisi, mutta itse en muutosta ole nähnyt.

    Hyvä kirjotus ♡

    Vastaa
  4. Henriikka 11.02.2016

    Hienoja ajatuksia ja sain hyvin kiinni tästä ajatuksesta 🙂 Ei pitäisi tuomita ketään ennakkoluulojen takia vaan mennä tutustumaan ensin ja miettiä sitten onko henkilö mukava vai ei. Mulla oli tänään infotilaisuus koulussa siitä, kun meidän koulun lähellä on vastaanottokeskus, että kuinka meidän tulisi suhtautua turvapaikanhakijoihin ja millaista turvapaikanhakijoiden elämä on. Se kyllä avasi silmäni ja huomasin olleeni aivan väärässä turvapaikanhakijoista. Hehän ovat hyvin samanlaisia kuin mekin vaikka ovatkin eri kulttuurista. Minulla oli paljon ennakkoluuloja heistä, mutta he ovatkin todellisuudessa ihan mukavia ihmisiä. Siellä infotilaisuudessa oli kaksi turvapaikanhakijaa puhumassa ja minä kyllä pidin heistä, koska he oikeasti vaikuttivat mukavilta. Saatan jopa mennä joku päivä käymään vastaanottokeskuksessa ja viettää aikaa turvapaikanhakijoiden kanssa, vaikka en sitä koskaan aiemmin voinut edes ajatella tekeväni. Luulin, että he olisivat todella erilaisia kuin me, mutta tosiasiassa he ovatkin todella samanlaisia kuin me suomalaisetkin 🙂
    (ajattelin tämän liittyvän tähän aiheeseen, niin siksi kerroin tästä)

    Vastaa
  5. Jenna 12.02.2016

    Mahtava kirjoitus <3 xoxo

    Vastaa
  6. Mimmi 14.02.2016

    Upea postaus ja ajatusmaailma 🙂 itse viihdyn nykyään myös paljon paremmin omassa nahassani kun esimerkiksi joskus 5vuotta sitten, vaikka silloin ei ollut raskauksien jättämiä arpia tai ”ylimäärästä” ja ”riippuvaa” joka puolella 😀 Enemmän kun tulee ikää niin sitä alkaa hyväksymään itsensä helpommin ja osaa olla vähemmän kriittinen itseään kohtaan ja tottakai hyvä ja kohonnut itsetunto auttaa paljon asiaan! 🙂 ja kun katsoo noita lapsia niin kyllä antaisin kehoni koska tahansa muuttua uudestaan niiden vuoksi <3

    Vastaa