nuorena äidiksi

yleinenTags:

Moi! Oon miettinyt viime vuosina paljon äitiyttä ja sitä kuinka eri ikäisinä ihmiset perustavat perheitä. Meidän ystäväpiiri jakaantuu melkein tasan heihin ketkä ovat saaneet/saavat lapsia, ajavat farmareilla, maksavat asuntolainaa ja elävät perhearkea.. ja heihin ketkä asuu keskustassa, reissailee, opiskelee ja käy ulkona. (enkä tarkoita etteikö voisi maksaa asuntolainaa jos ei ole lapsia, tai käydä ulkona jos on lapsia 😀 ymmärrätte varmaan mitä mustavalkoisuudella meinaan) Ollaan puhuttu, että meidän ystäväpiirissä on yllättävän paljon lapsiperheitä, vaikka ollaan kaikki suht nuoria vanhempia (ainakin tilastollisesti :D). Viimeisten kuukausien aikana porukkaan on syntynyt neljä vauvaa ja pian tulee vielä muutama vahvistus lisää. Parasta kaveriyhtälössämme on se, että elämäntilaneet eivät määritä ystävyyttä.

Itselleni on ollut aina aika selvää, että haluan lapset nuorena. Äitini ja vanhin siskoni ovat saaneet esikoiset saman ikäisenä kuin minä, joten mallia on tullut läheltä. Oon aina ollut sen tyyppinen ihminen, että oon miettinyt lasten nimiä ja haaveillut siitä, että joskus mulla on oma perhe. Nyt vanhempana ja jälkeenpäin ajatellen on aikamoinen tuuri, että asiat ovat menneet näin. Ei ole mikään itsestään selvyys löytää sellaista ihmistä kenen kanssa unelmat menee yksiin ja toisekseen että ne unelmat vielä toteutuu. Äitiys on ollut mulle alusta asti luonnollinen asia ja se sopii muhun todella hyvin. En osaa ajatella millaista elämäni olisi ilman lapsia. Reilussa kahdessa vuodessa kaikki on muuttunut, vaikka toisaaltaan mikään ei ole muuttunut. 😀 Tehdään edelleen samoja juttuja ja eletään samaa elämää. Lapset ovat vain tulleet rikastuttamaan sitä.

Olin kuvitellut että käyn koulut ja valmistun johonkin ammattiin, mutta se koulu jäi osaltaan kun työnteko imaisi mukanaan. Kaikki ei todellakaan mene aina kuten ajattelee, mutta ihan hyvä niin. Elämällä on paljon parempaa tarjottavaa kuin tietty kaava minkä päässään ajattelee. Olen kiitollinen itselleni siitä, että uskalsin hankkia lapset nuorena ja seurasin sitä omaa tunnetta siitä että me pärjätään. Kyllähän sitä huomaa monessa paikassa, että olen sieltä nuoremmasta päästä vanhempi, mutta so what. Kaikki tapaamani äidit/isät ovat ottaneet mut hyvin mukaan ja olleet tosi mukavia.

Kaikkien kannattaa tehdä sitä mikä tuntuu hyvältä, eikä mennä sitä perus kaavaa, ellei se tunnu omalta. On se sitten opiskelua, reissaamista, töiden tekoa tai lasten kanssa kotona oloa.

Yritän pitää mielessä, että lapset ovat vaan kerran näin pieniä ja nyt jos koskaan täytyy nauttia siitä. <3 ”Meidän arki on lastemme lapsuus”.. niin hienosti joku on sanonut.

Onko teillä jotain mietteitä tähän aiheeseen liittyen?

<3Sara

OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa käyttäjälle Anniina Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

62 kommenttia

  1. Janette 18.04.2016

    Täällä on myös aina ollut haaveena tulla äidiksi nuorena. Tällä hetkellä odotan esikoistani ja ikää on 20 vuotta. Kerkeän juuri täyttämään 21 ennen kuin vauva syntyy Elokuussa. Toiveissa olisi vielä ainakin toinen lapsi ja mahdollisimman nuorena. Minusta äitiyden vastuun jaksaa kantaa paremmin kun on nuori.

    Vastaa
  2. Niinu 18.04.2016

    Ihana postaus! 🙂 Sä oot joteki niin sellainen äitihahmo! Mulla myös nuori äiti, mutta itse en tiedä haluanko lapsia koskaan tai en ainakaa nuorena. Pidän toki lapsista, mutta joteki ei tunnu omalta jutulta. Myös yksi hyvä ystävä jolla lapsia eikä oo ystävyyttä muuttanut ollenkaa <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Kiitos :)<3 Hei musta on niin ihanaa että joku voi sanoa, ettei välttämättä halua lapsia, mutta se ei tarkoita sitä etteikö pitäisi lapsista 🙂 usein aatellaan että jos ei halua lapsia, niin on jotain lapsia vastaan.. ja eihän se niin ole 🙂 Voihan sitä nauttia kavereiden ja tuttujen lapsista <3 ja ihanaa jos sielläkin ystävyys ei ole muuttunut!

      Vastaa
  3. Tiia 18.04.2016

    Kiitos, että kirjoitit tuosta, ettei tuo kaikki ole itsestäänselvyyttä. <3 Niin monesti nuoret ja nuorehkot äidit kirjoittavat asiasta kuin se olisi täysin selvää että sen ikäisenä on edes parisuhde ja otollinen tilanne lapsille. Itse en ole koskaan vielä edes seurustellut ja taidan olla sua vuoden vanhempi, niin sellaiset pistävät aina silmään ja pahoittaa mielensä, vaikkei ehkä tarvitsisi. 😀 Itsellä myös suurena unelmana päästä naimisiin ja tulla äidiksi! On kyllä hienoa miten upea asenne sulla on ja vaikutat niin tasapainoiselta sekä onnelliselta! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Joo hyvä pointti tuo kyllä! Ennemmin oikeesti odottaa että asiat loksahtaa paikalleen, kun hätäsenä perustaa perheen vain sen perheen perustamisen vuoksi.
      Ja mä oon aina ollut sitä mieltä että seurustella ei kannata seurustelun vuoksi 😉 Siinä vaiheessa kun se oikeen olonen tyyppi astuu sun elämään, niin ainakin oot kerinny olla itekses ja tiedät mitä haluat 🙂
      Kaikkea hyvää <3

      Vastaa
  4. Sarkkukai 18.04.2016

    Ihana postaus tosiaan! Minullekin on äitiys nuorella iällä ollut pienestä pitäen tosi luonnolinen asia. Onneksi itsekin saa nyt elää sitä unelmaa, vaikka arki raskasta välillä onkin. Huonoina hetkinä itsellä auttaa juuri se kiitollisuus, että saan olla äiti ainakin yhdelle pienelle pojalle, koska niin kuin sanoit ei nää asiat ole itsestään selviä. Mahtava myös tuo lause ”meidän arki on lastemme lapsuus” … pistää miettimään! Ihania kevätpäiviä sinne! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      joo niin onhan tää arki lasten kanssa välillä raskasta, mutta onneksi on niin paljon myös ihania hetkiä. Hienoa, että pystyt ajatella noin positiivisesti.
      Ihanaa kevättä sinulle ja pikku kundille <3

      Vastaa
  5. kiii 18.04.2016

    Minäkin olen aina tiennyt haluavani nuorena äidiksi, joskus sitä mietti että viimeistään ennenkuin täytän 25v ois ensimäinen lapsi saatuna ja lapsiluku täynnä 30 vuotiaana. Oma äitinikin on saanut minut 22vuotiaana joten ehkä senkin takia parikymppinen äiti ei ole tuntunut minusta mitenkään erityisen nuorelta iältä tulla äidiksi 😀 Noh eihän sitä elämää tosiaan voi etukäteen suunnitella, alku alkoi hyvin löysin 21vuotiaana miehen joka halusi kans nuorena lapset, vuoden päästä alettiin yrittää toteuttaa haavetta. Edelleen ollaan miehen kans yhessä ja ikää löytyy 26v, mutta vasta nyt olen ensimäistä kertaa raskaana.

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Kiitos viestistä <3 Joo se on jännää miten nuorena sitä ajatteli että minkä ikäisenä olisi mikäkin määrä lapsia.
      Nuo lapsen saamis jutut ei kyllä todellakaan ole itsestään selvyyksiä.. lapsia ei tilata. Toisaaltaan ihana juttu, että ootte ollut miehen kanssa kaksin ennen lapsen syntymää.. varmasti arvokasta aikaa sekin!
      Ja onnea raskaudesta <3 kaikkea hyvää tulevaan!

      Vastaa
  6. Mimmi 18.04.2016

    Olipas ihana postaus. Mietinkin että joku äitiyteen syvemmin pureutuva kirjoitus ois kivaa luettava 🙂 Mä olin itse joskus aikoinaan tehnyt päätöksen että haluan olla naimisissa ja saanut lapseni ennen kun täytän 25vuotta, joten täälläkin haaveiltu aina nuorena äidiksi tulemisesta 🙂 molemmat lapset syntyi kylläkin ennen kun täytin 25, mutta naimisiin pääsen vasta 27-vuotiaana, melkein meni suunnitellusti siis 😀 me kyllä alettiin seurustelemaankin melko nuorina (itse olin 17, mieheni 20) mutta ehdittiin me melko kauan kahdestaankin olemaan ja kasvamaan yhteen 🙂 joten lapsiakaan ei ihan hätäisellä päätöksellä tehty. Päivääkään en oo katunut nuorena lapsien tekoa, päinvastoin. En ois pystynyt odottamaan tätä rakkauden määrää ja sydämen täyttymistä yhtään kauempaa <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Noi on kyllä hauskoja miten nuorena ajattelee elämän menevän tietyllä tavalla! 🙂 Sulla mennyt aika samassa rytmissä kun mullakin! On myös meille ollut arvokasta aikaa olla myös ennen lapsia pitkään yhdessä.. Mutta onhan nuo lapsien tulo tehnyt vielä enemmän meistä parin ja perheen. <3 Kiva jos postaus miellytti!

      Vastaa
  7. Krista 18.04.2016

    Itse saan nyt syksyllä neljännen lapseni ja ikää on 24 🙂 Olen saanut esikoiseni todella nuorena, olin 17.
    Mutta en kyllä yhtään kadu sitä että olen saanut lapseni nuorena 🙂 Tähän on hyvä lopettaa ja katsella kuinka lapset kasvaa. Ehkä sitten 20 vuoden päästä olen jo mummi 😀
    Ihanaa kevättä Sara ja kaikki muutkin 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Oi wau! 🙂 onpas ihanaa!! ja kaikkea hyvää raskauteen <3

      Vastaa
  8. Ansku84 18.04.2016

    Heippa!
    Itse sain myös esikoisen kun olin 19v3kk. Toinen lapsi syntyi kun olin 21v ja tässä välissä mentiin naimisiin. Olin 16v kun aloin seurustelemaan mieheni kanssa (mies 18v). Nyt odotan iltatähteämme ollessani 31v. Esikoinen siis jo 12v ja toinen 10v. Kiinnostavan kommentin sain työkaverilta kun aloin tätä kolmatta odottaa, kysyi että onko muka saman miehen kanssa vielä tämäkin lapsi tulossa. Juu, en ole miestä välissä vaihtanut=)
    Mutta ihan erilaisesta näkökulmasta kyllä elämää katsee nyt ja silloin nuorempana.

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Joo, totta muuten tuo että monet aattelee etteikö voisi olla pidempää ikäeroa lasten välillä. Mulla on 6 ja 8 vuotta ikäeroa isosiskoihini.. joten monesti ollaan luultu että minä ja pikkuveljeni ollaan eri isästä tultu. 🙂 Vanhemmat piti vain hieman taukoa 😀
      Hei kaikkea hyvää raskauteen <3 ja koko perheelle!

      Vastaa
  9. 2 18.04.2016

    Mä olin 23 kun esikoinen synty.. oltiin oltu vuosia yhessä, opiskeltu ja tehty töitä. Nyt 27 vuotiaana on kiva että lapset on tehty, palaan takas töihin ja enemmän voi tehä omia juttuja. Kummasti tässä neljän vuoden ja kahden vauva-ajan jälkeen on löytyny innostus et vois vaikka rueta käymään salilla 😀 Jaksaa lähtee käymään jossain keikalla ja teatterissa. Mitään bilehilekaipuuta mulla ei oo koskaan ollu, jos yhestä illasta toipuminen kestää kolme päivää niin millä rahkeilla muut pienten vanhemmat jaksaa bailaa viikonlopusta toiseen 😀

    Nuorena lapsien saamisessa on myös se etu että jos lastenlapsia siunaantuu niin vielä jaksaa niidenkin kanssa peuhata..ehkä 😉 Ja kun omat lapset on aikuisia niin ei ihan vielä ite oo eläkeiässä.

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Kuulostaa kivalta! Mulla on toi vaihe vuoden-parin päästä edessä ja ehkä alkoi jo vähän kutkuttamaan 🙂 Omat jutut on kuitenkin niin tärkeitä kaiken muun rinnalla 🙂
      Ja hei joo oon samaa mieltä tosta että nuorena jaksaa!
      Kaikkea hyvää sinne <3

      Vastaa
  10. Manski 18.04.2016

    Ihana postaus! <3 kiitos siittä, mää oon monesti miettiny kans että nuorena haluan perheen. Nyt on siis esikoinen tulossa ja oon 19-vuotias, täytän syksyllä 20. Mun mielestä just hyvä ikä saaha eka lapsi 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      oiii ihanaa! Onnea kovasti ja kaikkea hyvää tulevaan <3

      Vastaa
  11. Maria 18.04.2016

    Mulla on ollut aina toive tulla äidiksi kohtuu varhain. Kuitenkin toivoin saattavani koulun loppuun ennen lasten syntymää. Kohtalo päätti toisin ja aloin kesken opintojen odottaa kaksosiamme. Kyllä pelko oli valtava, kun tämä muutos ei ”kuulunut suunnitelmiin”. Etenkin kaksosuutinen oli alkuun järkytys, eihän mun pitänyt tässä vaiheessa saada vielä yhtäkään. Mutta jostain tuli se fiilis että me pärjätään ja että tää mieletön onni on tarkoitettu meille. Olin 23 kun lapset syntyivät ja nyt nämä pian 2vuotiaat lapset on kyllä hienointa mitä tiedän. Opinnot etenivät lasten syntymän myötä supervauhtia ja tällä hetkellä asiat ovat paremmin kuin uskalsin koskaan kuvitellakaan.

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      oi vitsit meni kylmät väreet kun luin sun viestin.. varmaan mieletön odotusaika sulla takana 🙂 kaksoset on niin magiinen juttu <3 kaikkea hyvää teille! mieletön elämänasenne sulla 🙂

      Vastaa
  12. sanna 18.04.2016

    Moi!täällä 25 vuotias 5 ja 3 vuotiaden neitien äiti:) ammatti,omakotitalo ja työ ovat tulleet pikkuhiljaa tässä matkalla.En näe nuorena äidiksi tulemista mitään erikoista,mutta huomaan että en kulje ”normien” mukana..monestihan nämä asiat tulevat 10vuotta myöhemmin.Nauti tässä ja nyt että saan olla nuoriäiti:)

    Vastaa
  13. Ilona 18.04.2016

    Ihana postaus!
    Oon ollut pienestä pitäen sitä mieltä että en halua hirveän nuorena lasta/lapsia..
    Noh mites se nyt menikään? 😀
    Oon just täyttäny 23 ja odotan esikoistani joka syntyy kesällä!
    Ihanaa kun teillä on noin hyvät välit ystäväpiirissä ja kaikki on sujunut hyvin! 🙂 samat täällä! Ystävät tukee! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      Ihana kuulla 🙂 Voi kovasti onnea raskaudesta ja kaikkea hyvää tulevaan <3

      Vastaa
  14. Anniina 18.04.2016

    Olen aina tiennyt haluavani lapsia ja toivon mukaan niitä vielä joku päivä siunaantuu 🙂 Toisaalta olen aina tiennyt myös sen, että haluan opiskella korkeakoulututkinnon ja mieluusti ennen lapsia ja perhettä. Olen 23-vuotias ja nykyisten opintojeni kanssa tulee vierähtämään vielä ainakin pari vuotta eli lasten aika olisi aikaisintaan 25-vuotiaana, ellei myöhemminkin. Kuten itsekin totesit, tässä ei ole yhtä oikeaa tietä ja jokainen voi päättää, milloin perheen hankkii 🙂 Tällä hetkellä en osaa kuvitella lapsia omaan elämääni, mutta ainahan elämä voi yllättää.

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      nimenomaan 🙂 oon niin samoilla linjoilla! Hienoa että käyt koulua, se on yksi unelmistani myös! Kaikkea hyvää kevääseen <3

      Vastaa
  15. Kirsi 18.04.2016

    Mä itse täytän tässä kuussa 21. Mulla on 1v8kk lapsi ja toinen kohta 2kk 🙂 itsekin halusin lapset nuorena. Kirjoitat mielestäni hyvin ja sulla on tosi hyvät mielipiteet ja muistat myös sen että sinun tapasi toimia ei ole se ainut ja oikea. Jatka samaan malliin! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      joo en missään nimessä ajattele että mun tapa olisi jotenkin oikea. 🙂 Ihanalta kuulostaa teidän mini kombo <3 Kaikkea hyvää sinne!!

      Vastaa
  16. Sohvi 18.04.2016

    Ehdin täyttää juuri 25 kun sain ekan ja oli mielestäni hyvä ikä:) tänä kesänä täytän 30 ja lapsi 5. Toista ei ole vielä kuulunut, mutta toiset vasta aloittaa tässä iässä joten en pidä itseäni vielä liian vanhana. Kivasti ollut nyt omaa aikaa, lapsi alkaa itsenäistyä ja viihtyy kavereillaan. 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      No niinpä 🙂 ihana ikä tuo 5vee 🙂 kivaa kevättä teille molemmille!!

      Vastaa
  17. Jenski 18.04.2016

    Itse olin 18, kun ihana pieni poikamme syntyi maailmaan ja se oli maailman luonnollisin juttu! Monesti sai kuulla sitäkin, että ”Miks? Ootte niin nuoria vielä?” Onko väärin haluta lapsia nuorena? Ei minusta. Nyky-yhteiskunta kylläkin painostaa ensin opiskelemaan ja sitten hankkimaan lapsia ”jos ehtii”, mutta ehkä me pärjätään näin pienituloisenakin 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      niinpä 🙂 kiitos kommentista <3 ihana asenne sulla! raha tai ikä ei määrittele sitä kuka on hyvä vanhempi. Kaikkea hyvää teidän kevääseen <3

      Vastaa
  18. Tuittu 18.04.2016

    Itse olin 18 vuoden rajamailla kun esikoinen synty nyt on jo toinen tulossa.

    Vastaa
  19. Neppu 18.04.2016

    Täytyi ihan asioikseen tulla lukemaan tämä postaus,yleensä en lue blogeja.
    Itse sain esikoisen 16v,nyt olen kuuden lapsen äiti ja nuorin 7v:) elämä on tosin riepotellut,ystävät hukassa ja avioliittokin on mennyt vuosia sitten. Että tässä kolikon karumpaa puolta. Silti en päivääkään vaihtaisi pois <3 mä ehdin vielä hyvinki toteuttaa itseäni,löytää ystäviä ja kokeilla erilaisia asioita!

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      kiitos viestistä! wau mikä elämänasenne, voin vain ihailla! Ihanaa kevättä koko teidän poppoolle<3

      Vastaa
  20. noora 18.04.2016

    Ihan huippu kirjoitus! Odotan tällä hetkellä esikoistani ja olen 21 juuri täyttänyt, tosi moni kauhistelee sitä että nyt olen menettänyt jotenkin nuoruuteni enkä voi tehdä enää mitä huvittaa.. Olen aina haaveillut nuorena lapsista saamista ja niin onnellinen että olen löytänyt myös ihmisen joka jakaa saman ajatus maailman kanssani. Sun upeiden ja realististen postausten kautta jotenkin oon saanut lisää voimaa odotusajan vuoristorataan, ja vaikka oletkin sanonut että sun rakausajat on olleet vaikeeta on susta kuitenkin ruudun tälle puolelle ainakin huokunut lämpö ja hehku 🙂 Ihanaa kevättä sinne teidän koko poppoolle!

    Vastaa
    • Sara Parikka 18.04.2016

      ääk miten kukaan on voinu kauhistella noin! älä välitä <3 Ihmiset ei tajuu että kaikkien ei tarvii mennä tiettyä polkua ja ikä ei todellakaan määrää sitä onko hyvä vanhempi vai ei. Pian saat kokea oman lapsen syntymän ja mikään ei tuu koskaan menee sen edelle <3 kaikkea hyvää teidän perheelle ja onnea odotukseen 🙂 ootte rohkeita!

      Vastaa
  21. taskuapinat 18.04.2016

    Moikka!
    Hyvä kirjotus taas 🙂
    Ite olin kanssa nuori kun sain esikoiseni, 23 vuotias. Jannikan syntyessä ikää oli jo 26 vuotta 🙂
    Tiedän että meille ei enenpään lapsia tule, ollaan miehen kanssa molemmat haluttu vain kaksi lasta ja nämä ovat meille siunaus ♡
    Koitan myös muistaa joka kerta kun meillä on kiire johonkin, minun arkeni on lapseni lapsuus. Tämän paremmin sitä ei voi ilmaista ♡
    Terkkuija sinne ja ihanaa alkavaa viikkoa 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 19.04.2016

      Kiva kuulla 🙂
      Oltiin saman ikäisiä esikoisen kohdalla! Teidän meno vaikuttaa niin kivalta <3 ihana perhe!

      Vastaa
  22. Henriikka 18.04.2016

    Mä oon monta vuotta jo aatellu et haluun lapsia jo nuorena 🙂 oon nyt 17v ni täytyy kattoo mitä tulevaisuus tuo tullessaan.. toivon ettei hirveen kauan tarvi ootella et sais lapsia 🙂 Oon aatellu et joku 21v ois hyvä ikä millon haluisin ekan lapsen mut ikinä ei tiiä miten sitte tulee käymään.
    Tykkään sun blogista tosi paljon ja monesti tuntuu et kirjotat jostain aiheesta just sillon ku sama aihe on ollu itelläki ajatuksissa 🙂 just tääki aihe on ollu vähän aika sitte mun mielessä ja nyt sitte kirjotit tästä ni tää postaus tuli just hyvään aikaan 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 20.04.2016

      Oi miten kiva kuulla 🙂 muista et aina saa vinkkailla postausvinkkejä! Kivaa päivää <3

      Vastaa
  23. Matleena 18.04.2016

    Moi! Pitkästä aikaa :´D, miulla oli tosiaa syksyllä kirjotukset (kuten myös keväällä), joten en ehtinyt lukea blogiasi. Nyt kuitenkin kolmen päivän aikana olen lukenut lokakuu 2015 – huhtikuun 18 päivään asti :D. Tykkään todella paljon blogistasi, jonka vuoksi sitte luin kiinni kaiken mitä olin jäänyt jälkeen.

    Onnittelut Mimosan saamisesta teille molemmille vanhemmille sekä ihanalle Matilda – isosiskolle <3! Matildan ja Mimosan nimet ovat tosi ihanat ja ne sopivat hyvin yhteen :). Itellä ei vielä ole lapsia (olenhan vasta 19-vuotias, joten ei ole mitään kiirettä), mutta olen kanssa ajatellut että haluaisin lapset suht nuorena (en kyllä vielä muutamaan vuoteen) :).

    Tykkään blogissasi eniten siitä, kun kerrot omasta elämästäsi (sopivasti) sekä tytöistä (nehän ovat sinun elämäsi tärkeimpiä ihmisiä). Tykkään myös ruokaohjeistasi, koska ite tykkään laittaa ruokaa ja leipoa :). Joitakin meikki-/hiusvinkkejä olet antanut tässä lähiaikoina, jotka ovat miun mielestä tosi kivoja, kun tykkään laittaa hiuksia yms :). Siulla on tosi mieluisa blogi, jota luen päivittäin (tai silloin kun siu postauksia tulee).

    Terveiset Matildalle ja Mikolle myös ja todella ihanaa ja (toivottavasti) aurinkoista ja lämmintä kevättä teille :)!

    Vastaa
  24. piia 18.04.2016

    Hei, mikä pinta tossa kuvissa näkyvässä seinässä on? Onko se tapetti, jos on, niin mikä tapetti? Tosi kivan näköinen!

    Vastaa
  25. Riina 19.04.2016

    Ihana kirjoitus! Täällä kans yks nuori äiti 🙂 mullekkin on ollut aina itsestään selvyys että haluan lapset nuorena. Mun suvussa lapset on tehny nuorena ja musta on ihanaa että lapset saa olla tekemisissä mun isomummon kanssa eli meitä on elossa jo viisi sukupolvea 🙂
    Toisaalta ehkä sain lapset ’liian’ nuorena koska melkeen kaikki kaverit hävis ja muut äidit tuntuu olevan niin paljon vanhempia 🙁 hankala löytää toista äitiä jolla olis ees vähän samanlainen elämäntilanne.. mutta kyllä lapset on elämän paras asia! ? t. 20-vuotias äiti, lapset 5v ja 1,5v

    Vastaa
  26. Nita 19.04.2016

    Ensinnäkin haluan kiittää sua Sara ihanasta blogista! (Ekaa kertaa kommentoin sun blogiin!) Ihan yks mun lemppareita! <3 Tykkään siitä miten kirjoitat, ja kuvatkin on aina niin kauniita. Ja sinä Sara se vasta kaunis oletkin! 😉 Mun mielestä on ihana miten pidät yksityisyyden rajat, mutta silti jaat asioita lukijoille! Ihana blogi, jatka samaan malliin! Myös instagramisi on yksi suosikeistani! 🙂 <3

    Postauksen aiheeseen liittyen… Mä olen aina haaveillut et saisin lapset alle kolmekymppisenä (nyt siis ikää 19v). Jotenkin tällä hetkellä, ja oikeestaan tosi paljon viime aikoina on ollut mielessä, että jos saan opiskelupaikan syksyksi niin haluaisin lapset heti opintojen jälkeen (AMK- tutkinto, 3 ja puol vuotta). Sellainen haavekuva on ollut jo pidempään mielessä, ja se tuntuisi jotenkin luonnolliselta.

    Mä oon aina koko ikäni haaveillut, että esikoinen (haluaisin siis 1-2 lasta luultavasti, suht pienellä ikäerolla) olis tyttö. Pienempänä se näkyi leikeissä ja myöhemmin oon aina ajattelut, että esikoinen olisi tyttö. <3 Sitten sitä välillä miettii, että lasten saaminen ei ole itsestäänselvyys, että onko se itsekästä toivoa jompaakumpaa sukupuolta lapselle… Onko sulla jotain ajatuksia tästä – lapsen/lapsien sukupuolesta tai onko sulla itselläsi ollut haaveita? Saisiko tästä ihan postaustakin aikaan…?

    Toivon kuitenkin sydämeni pohjasta, että haaveeni niin opiskelupaikasta kuin lapsienkin suhteen käyvät toteen! Se olisi kyllä jotain niin mahtavaa! *kyyneleet tulee silmiin kun näitä ajattelee* <3

    Vastaa
  27. Nina 19.04.2016

    Minullakin oli toiveena saada lapseni nuorena, ja niin sainkin. Olen onnellinen heistä ja perheestämme.

    Yksi asia jäi kuitenkin miettimättä etukäteen, nimittäin ystävät. Olen elämäntilanteessani täysin yksin eikä kenelläkään kavereistani ole vielä lapsia ja harvalla parisuhdettakaan. Olen kokenut välillä suunnatonta yksinäisyyttä ja haikeutta, kun yksinäisillä vaunulenkeillä vanhempia äitejä yhdessä lenkillä. Silloin mietin, että olisiko pitänyt odottaa.

    Myöhemmin omat lapseni ovat jo isoja ja ystäväni elävät mahdollisesti vauva-arkea, kun minulla olisi enemmän omaa aikaa heidän kanssaan jaettavaksi. No, tämä vain erilaisena näkökulmana. Pahoittelut negatiivisesta vivahteesta!

    Vastaa
  28. Saara 19.04.2016

    Ihana kirjoitus, kiitos!

    Mä sain esikoiseni 5kk sitten, 21-vuotiaana <3 🙂 mä oon aina tiennyt haluavani lapsen/lapsia jo nuorena ja se on aina ollut mulle itsestäänselvyys, onneks myös miehellä ollut samat suunnitelmat 🙂

    Mä oon meidän perheen nuorin lapsi ja korkeakouluopintoja vielä vuosi jäljellä, mut silti tuntui oikealta tilanteelta ja iältä saada ensimmäinen lapsi nyt enkä kyllä hetkeäkään oo katunut tai epäillyt etteikö pärjättäis 🙂

    Mä yritän myös pitää joka päivä mielessä ton että nämä hetket on lasten lapsuutta ja nauttia niistä 🙂

    Musta olis kiva kuulla sun ajatuksia ja suunnitelmia imetyksestä! 🙂

    Vastaa
  29. Janna 21.04.2016

    Ihana postaus Sara!! Siis oikeesti, olin ihan ”wou” kun luin tätä, ihan kuin mun suusta kaikki sanat!:) Musta on ihanaa, että on muita, joilla on niin samanlaiset ajatukset ja äitiys on selvästi se elämän ykkösjuttu. Ollut jo ennen lapsia. Meidän pojuhan syntyi muutama päivä ennen Mimosaaa ja mä täytin hetki sitten 22. Seuraava olisi ihana saada aika samalla aikataululla kuin teillä, 1,5-2v ikäerolla. Mä saisin jatkaa tätä kotona olemista putkeen, eikä tarttis mennä opiskelemaan välissä. Myöhemmin on sen aika, nyt mulla ei edes ole motivaatiota kun nautin tästä niin paljon. En oo koskaan ollut näin onnellinen kuin nyt äitinä!<3 enkä näin virkeä ja hyväntuulinen, mikähän mua vaivaa?:D

    Ihanaa loppuviikkoa ja nauti joka päivästä äitinä!<3

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.04.2016

      ihana kuulla <3
      ja mukavaa että sieltä löytyy samanikäinen pikkunen 🙂 Mukavaa viikkoa!!

      Vastaa
  30. Esmuli 21.04.2016

    Itse olen taas sen sortin ihminen, että haluan lapseni hieman vanhempana. Olemme miehen kanssa olleet nyt yhdessä kuusi vuotta, josta vuosi naimisissa. Olemme nauttineet siitä, että saamme elää toisillemme: matkustella ja tehdä äkkinäisiäkin päätöksiä ja menoja. Olen opiskellut kaksi ammattia. Olemme nyt 27-vuotiaita (joten ei mitenkään vanhoja!:) tässä lähiaikoina on ollut puheessa lapset, Mikäli niitä meille suodaan. ? tässä asiassa on myös se, että jos emme jostain syystä kykenisi saamaan lapsia se ei olisi meille maailman loppu ja osaisimme elää Myös kahden, nauttien siitä. Ihanaa miten erilaisia olemme!

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.04.2016

      Ymmärrän niin hyvin <3 varmasti todella arvokasta olla pitkään yhdessä kaksin ja matkustaa! Nauttikaa!!! Lapsia pystyy onneksi hankkimaan myöhemmin ja sitten kun on itselle hyvä 🙂

      Vastaa
  31. Dansku 22.04.2016

    Moi! Sulla on tosi ihania ajatuksia elämästä ja äitiydestä. Huomaan samaa myös omissani. Olen tiennyt aina haluavani perheen. Joskus teininä ajattelin et haluan ison perheen,kun minulla oli paljon monilapsisesta perheistä olevia ystäviä. Itselläni on kaksi sisarusta.
    Ajattelin myös nuorempana, että 25v minulla on omakotitalo, lapsia ja tietty ihana mies.
    Eipä asiat vaan ihan niin mennyt ja hyvä niin. Koin huonon parisuhteen siinä välissä ja etsin vähän itseäni siinä. Elämä ei mene aina niinkuin nuorena suunnittelee, se tuli kyllä hyvin selväksi.
    Nyt 29-vuotiaana, kohta 3-vuotta aivan ihanan miehen kanssa jota ilman en koskaan halua elää. Ollaan tehty muutama aivan ihana reppureissu ja koettu kaikkea kivaa yhdessä. Viimeviikolla tultiin Japanista. Matka oli vaikuttava.
    Tällähetkellä eletään jännittäviä ja onnellisia aikoja, sillä esikoista alettiin yrittämään matkallamme.
    Tällähetkellä miettii, et näin tän kuului mennäkkin. Olen niin valmis äidiksi ja koen olevani vielä nuori.
    Tulevat lapsemme ei vie meiltä mitään vaan tulevat juuri rikastuttamaan meidän nyt jo niin onnellista elämään.

    Ihania hetkiä teille sinne perhearkeen!

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.04.2016

      meni kylmät väreet kun luin viestiäsi.. oi että.. <3 kaikkea hyvää sinne! kuulostaa mahtavalle! 🙂

      Vastaa
  32. Noora 25.04.2016

    Moi! Kiitos hienosta blogista ja ihanista postauksista 🙂 On niin mukavaa lueskella sun kirjotuksia yleisesti arjesta ja muustakin, siitä saa niin hyvän fiiliksen ja innostusta omaan arkeen. Osittain pystyy samaistumaan teidän elämäntilanteeseen, kaksi lasta ja puoliso vierellä.

    Meillä raskausaika meni tosin aika kivisesti ja nopeasti. Ensimmäisessä ultrassa onniteltiin kaksosista.. ”Herranen aika” oli se fiilis mikä ekana tuli ja toki kyyneleet vierähti samantien, onnesta. Melko pian huomattiin kuitenkin kaksosilla TTTS, syndrooma, jossa toinen saa enemmän verta yhteisestä istukasta kuin toinen, eli toinen kasvaa liian nopeasti ja toinen kasvaa hitaasti.. Kokoeroa oli koko raskauden ajan noin puolet. Rv:lla 26+1 kaksostytöt päätettiin kiirellisellä sektiolla ottaa tähän maailmaan painaen vain 575g ja 1190g, toivoen parasta.
    Tuon lyhyen ja pelokkaan raskauden aikana ehdittiin käydä Saksan Hampurissa tutkimuksissa, jossa tehdään tähän ei-toivottuun kaksosten”sairauteen” laserleikkauksia sen lievittämiseksi ja molempien sikiöiden pelastamiseksi. Jos TTTS:ään ei tehtäisi kyseistä operaatiota, olisi molemmat sikiöt vaarassa. Meillä sitten oli jotenkin erikoinen tapaus, eikä operaatiota voitu suorittaa. Elettiin hetkessä, päivä kerrallaan.
    En olisi ikinä uskonut, kuinka näin voi tapahtua, omalle kohdalle varsinkaan. Niinkuin sanoit, elämää ei voi suunnitella etukäteen.
    Melko pelottavan raskauden ja kolmen kuukauden sairaalajakson jälkeen tossa vieressä tuhisee kaksi tervettä pientä tyttöstä. Kaiken pelon ja ikävien asioiden jälkeen voin vihdoin todeta kuinka onnellinen voikaan olla, avopuoliso ja muu perhe + ystävät tukena tämän kaiken aikana.
    Se on muuten oikeesti totta, jos ei oo ite kokenu, ei voi täysin ymmärtää, mutta voi olla tukena.

    Lapset on parasta maailmassa <3 Ihanaa kevättä ja kesänodotusta !

    – Noora 23v

    Vastaa
    • Sara Parikka 26.04.2016

      voi apua.. kiitos tästä viestistä <3 herkistyin ja meni kylmätväreet.. Te ootte kyllä käyny aikamoisen matkan, voin vaan ihailla asennettasi.. aivan mahtavaa että voitte kaikki niin hyvin ja etenkin pienet tyttönne <3 varmaan loppu elämän ajan asiat menee tietynlaiseen perspektiiviin ja kiva niin.. voi keskittyä siihen mikä on oikeasti tärkeää.. Voikaa hyvin <3! <3Sara

      Vastaa
  33. :) 12.07.2016

    Juu itsekin joskus unelmoin perheestä ja lapsista ja halusin ensimmäisen lapsen kuitenkin suhkot nuorena 🙂
    Esim se on aika siistii ku salkkareissa Eliaksella on biologisena äitinä Cindy joka vois hyvin olla hänen tyttöystävänsä tai sisko kun niillä vaan niin vähän ikäeroa… 😀
    ootko sie muuten pienestä pitäen ollu lapsien ystävä eli hoitanu niitä ja rakastanut niitä? 🙂 itse oon hirveen rakastunut lapsiin ja mielellään otan lapsia hoitoon

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.07.2016

      🙂
      Joo kyllä oon aina ollut ”lapsiihminen” 🙂
      Ihanaa kesää <3

      Vastaa
  34. :) 15.07.2016

    Juu ihana kuulla että sieki oot aina ollut lapsiihminen!:)
    Itse haluun ryhtyy lapsienvahdiksi mutten tiiä miten sellaseen pääsee en siis rahan takii vaa ihan vaa sen takii et oon lapsi ihminen ja tykkään hoidella niitä 😀 ootko sie usein toiminut nuorempana lapsen vahtina?
    Ja kiitos samoin hyvää kesää sulleki! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 17.07.2016

      Joo oon ollut lapsenvahtina todella paljon nuorena.. tykkäsin siitä älyttömästi 🙂

      Vastaa