arkirumba

loma, me, muoti, ootd, pohdintaa

Kiitos älyttömän paljon viesteistä edelliseen postaukseeni. <3 Vastailen niihin tänään, kun on kunnolla aikaa. En osaa edes kertoa kuinka paljon helpottaa se miten painitaan samojen asioiden kanssa ja täällä voidaan antaa ymmärrystä toinen toisillemme. Eilen siskoni tuli yllätys kyläilemään (kun olin hänelle laittanut viestiä siitä miten pitkiltä päivät tuntuvat)ja aloin tekemään pizzaa samalla kun sisko leikitti tyttöjä. Hän toi myös kasan muoti & sisustuslehtiä joita olen ehtinyt lähinnä kansista ihailla. Joku ilta linnoittaudun niitä lukemaan kun tytöt ovat menneet nukkumaan.  Alla lukijan toive ja kuvissa pala aurinkoa! <3Sara

Miten jaksat arkirumbaa viikosta toiseen? Onko sulla jotain omia keinoja joilla lataat akkua? Te kuitenkin puuhaatte viikossa paljon lasten kanssa ja kyläilette ym.

Aina minäkään en jaksa.. Välillä tytöt ovat yökkärit päällä koko päivän ja keskitytään leikkimään kotosalla. Pääosin oon kuitenkin aktiivinen ja tykkään pitää arkeni eläväisenä. Montaa kotipäivää ei jaksa putkeen ja siksi tykkään sopia itselleni/meille tapaamisia. Kotona sen sijaan tytöt maalaa, tekee muovailuvahaa ja leikkii leluilla.. Usein mä siinä samalla siivoilen, teen ruokaa tai hoidan juoksevia asioita.

Mulle suurin ”oma aika” on tyttöjen päikkärit, jotka on rytmitetty samaan aikaan. Yleensä ne nukkuu noin 1,5h päivällä ja molemmat menee myös 19.30-20.00 maissa nukkumaan. Haluan kuitenkin ajatella meidän elämää ja arkea niin, että en odota sitä että lapset menee nukkumaan.. tai tiedättekö mitä meinaan? Totta kai joskus väsyneenä saattaa toivoa, että tunnit valuisi nopeammin, mutta pääosin tytöt ovat tulleet osaksi elämäämme ja siksi ne ovat mukana siellä minne päätetäänkään mennä. Vaikka rutiinit ovat ihania ja helpottaa arkea, niin en halua pitää niistä liian tiukasti kiinni. Musta on ihanaa että voidaan joustaa, valvoa myöhään ja liikkua kaupungilla ajoittain myös silloin kuin olisi ”nukkumisaika”.

Arjen jaksaminen koostuu monesta alueesta.. Siitä, että lapset ovat terveenä, eikä niiden kasvamiseen liity erityistä huolta.. Siitä, että on paljon läheisiä hoitoapuna sekä seurana.. Siitä, että mies on tasavertainen vanhempi ja jakaa vastuun.. Yksi suurimpia ajatuksia kotona olemisessa on ollut myös se että ”mikäs tässä hätänä, vaikka väsyttää.. Voin juoda aamukahvini k o t o n a, taustalla pyörii huomenta suomi ja lapset saavat touhuta omassa kodissa.. Kaikki on hyvin”. Nämä vuodet ovat niin ohimeneviä ja yritän nauttia niistä parhaani mukaan. En miettiä sitä, että onko tylsää..? Lähes kaikki läheiseni ovat todenneet lapsen kanssa kotona olon olleen elämän parasta aikaa, joten ihan jo siitäkin syystä haluan myös tässä hetkessä elää niin. Vaikka ajoittain arkirumba on raskasta, niin onhan tämä kaikki sen arvoista ja niin ihanan palkitsevaa.

 

 

 

 

Vastaa käyttäjälle Sara Parikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

22 kommenttia

  1. Minna K. 26.01.2017

    Ihana postaus. Viisaita sanoja. <3 Kiitos. <3

    Vastaa
  2. Heidi 26.01.2017

    Luin tämän ja edellisen postauksen kahteen kertaan, todella hyvin ja rehellisesti kirjoitettu!

    Paljon samoja ajatuksia täälläkin. Juuri eilen pysähdyin lehtihyllylle kaupassa, mutta tulin siihen tulokseen että en nyt jaksa mitään ”uusi alku, näin pudotat 5kg, kevyet keitot ja 5min pikatreenit”-juttuja. Söin iltapalaksi jäätelöä ja tänään makasin viltin alla yökkäreissä lapsen nukkuessa päikkäreitä 🙂

    Varmasti jokaisella on arjessa ne omat haasteensa. Meillä on myös lapselle (10kk) tulossa lisää hampaita ja lisäksi ruoka-aineallergiat tuovat omat haasteensa. Sentään täällä vihdoin nukutaan paremmin! Olen myös joutunut pakon edestä jo aloittamaan työt. Toisaalta, onneksi ei ole mitään sen vakavampaa kuin allergiat. Ja vaikka työ ei ole unelmatyöni, onneksi on vakityö mihin palata ja tietää että pärjätään.

    Tammikuu on onneksi pian ohi, helmikuu menee nopeasti ja päivät on koko ajan valoisampia 🙂 Meillä saadaankin sitten pian suunnitella 1v-synttäreitä (maaliskuulle) <3

    Tsemppiä arkeen ja mukavaa kevään odotusta teidän perheelle!

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      Koen täysin samoja fiiliksiä ja lehtiä ei ole tarttunut mullakaan mukaan! 😀
      Vitsit oot tehokas ja mahtavaa että on työ mihin palata.. tuntuu että se todellakaan ole nykypäivänä itsestään selvyys. Voi miten kivaa, meillä maaliskuussa 3.v synttärit joten juhlajuttua tulossa myös blogiin! 🙂
      Kiitos <3 ja kaikkea hyvää koko teidän perheelle <3

      Vastaa
  3. Miisa 26.01.2017

    Kännykällä ei enää asetu tämä blogi kunnolla! Ei voi lukea kun ei sovi näytölle. Voisitko korjata asian!?

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      voih.. :/ pitää laittaa infoa asiasta eteenpäin! kiitos 🙂

      Vastaa
  4. Nonnu 26.01.2017

    Ihana rehellistä kirjotusta! 🙂
    Pidän ite sitä kans todella tärkeenä että vanhemmat on tasavertasia!
    Välillä tosiaan tekee mieli olla koko päivä vaan yökkärissä oon kans antanut sit näin olla, ottamatta siitä mitään stressiä.
    Meillä myös aika max on 2 kotipäivää putkeen, mää tarvin sitä että lähdetään johkin ja nähdää ihmisiä 🙂 senkin avulla jaksaa tätä arkea pyörittää 🙂 musta myös tuntuu että Valma sitä tarvii:)

    Päivääkään en vaihtaisi, vaikka välillä on aika loppu! Ja toivon että pystyy pitään lapset kotona siihen 2-3 ikään asti 🙂 mitä nyt tietty kerhot yms.. mikä teillä on ajatus tästä? Koska tytöt menis kokopäiväsesti päikkyyn?

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      Sama homma 🙂 Ja joo ihan sama juttu, että kyllä mä sekä lapset nauttii kun näkee vähän muita ihmisiä 😀
      Ihanaa, jos pystyt olemaan kotona pitkään! Meillä ei ole vielä tietoa koska ne menee koko päiväsiksi.. tehdään niin epäsäännöllisillä aikatauluilla töitä että tytöt tuskin koskaan menee 40h viikossa.. hmm.. pitää postailla vaikka lisää aiheesta joku päivä! 🙂

      Vastaa
  5. NNiina 26.01.2017

    Mahtava rehellistä kirjotusta! ? ja tää kans on Ihana postaus! ? Voimia arkeen! ?

    Vastaa
  6. Tarja 26.01.2017

    Ihan pakko mun myös kommentoida? Toden totta viisaita sanoja!! Mulla menee tässä arjen keskellä tosi helposti siihen että toivoo illalla tuntien menevän nopeeta, jotta saa sitä ”omaa aikaa”. Sit kun lapsi on viimein nukkumassa, tuleekin sitä jo kova ikävä ja huono onatunto noista ajatuksista. Pitäisi oikeasti vaan elää hetkessä ja nauttia ajasta kun lapsi on vielä pieni.
    tämä pimeys ei kyllä auta yhtään muutenkaan asiaa ja arki-illat menee aivan liian useasti vaan kotona istuessa. Onneksi kohta meidänkin perhe pääsee lomailemaan aurinkoon ja latailemaan akkuja?☀

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      Ihan sama homma käy mulle usein 😀 mutta hyvä kun sen tiedostaa! 🙂
      OI ihanaaaaa nauttikaa <3<3<3

      Vastaa
  7. xod 26.01.2017

    Heippa, miten sun blogia saa seurattua bloggerissa…? Lisäsin ja se onnistui mutta postaukset ei ilmesty enkä löydä lukuluettelostakaan…

    Vastaa
  8. Sarkkukai 26.01.2017

    Kiitos tästä sekä edellisestä postauksesta! Nykyään tuntuu olevan hirveästi paineita olla super äiti ja vaimo; ruuat pitäisi tehdä itse ja olla luomua, pyykkikori tyhjä ja koti aina siisti, lapset nätisti puettu, järjestää parisuhdeaikaa, ulkoilla joka päivä aamulla ja illalla, treenata, olla itsekin nätisti puettu ja meikattu ja ja ja… Toki nää on myös ihan perusasioita ja toisena päivänä jaksaa tehdä kaiken, toisena ei mitään.

    Edellinen ja tämä postaus tuli tosi hyvään saumaan, kun on itsekin paininut ihan samojen asioiden kanssa. Se olisi tärkeää muistaa itsekin tässä arjen keskellä, että huokaisee eikä ota kaikkea niin vakavasti. Osaat löytää ihanasti aina positiivisia puolia asioista, parasta on kun jaat niitä tänne blogiin niin huomaa itsekin huonolla hetkellä, että ”kaikki on hyvin”, niin kuin kirjoitit <3

    Tsemppiä sinne arjen pyöritykseen ja kiitos vertaistuesta <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      Joo totta, ihan samaa mieltä ja samoja fiiliksiä 🙂
      Kiva kuulla, että oli apua postauksesta.. mulle nämä teidän kommentit on oikeeta terapiaa 😀 vertaistuki on parasta <3

      Vastaa
  9. Laurastina 26.01.2017

    Moikka! Nää on tärkeitä ajatuksia ja asioita, joita varmasti jokanen (varsinkin äiti) kokee. Usein kokee ittensä muita huonommaks, koska on väsynyt ja ei jaksaisi tehdä kaikkea kunnolla samalla kun toiset vaan jaksavat. Tai siltä se näyttää pinnalle. Usein väsymystä ja epäonnistumista ei näytetä. Rehellisesti sanoen sustakin on tullut ”väsymättömän äidin” kuva, joka tekee kaiken kasvatuksellisesti oikein ja aina vaan nauttiiitiydestä ja kotona olemisesta. Ihanaa, että tämä kupla puhkaistiin 🙂 olet siis aivan kuin minä ja moni muukin 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      haha, jep.. eipäs täällä elellä missään kuplassa 😀 mutta jotenkin helpommin tuon esille vaan niitä hyviä juttuja..en halua ruinata tai alkaa valittavaksi, varsinkin kun ymmärrän sen faktan että asiat voisi olla paljon huonomminkin.. mutta tietty on oikeus sanoa jos arki väsyttää.. 🙂 mutta hei kiitos äärettömän paljon ymmärryksestä ja viestistäsi <3

      Vastaa
  10. Milli 27.01.2017

    Ihana kun jaat rehellisesti tuntemuksia ja fiiliksiä meidän kanssa! Kaikki äidit varmasti pystyvät samaistumaan jossakin vaiheessa tuohon fiilikseen. Itselle juurikin vähän aika sitten tuli tuo sama olo tila, Ei sitä aina osaa olla reipas ja positiivinen. Mutta kun tuosta vaiheesta on päässyt ja on taas kuin ”päivänsäde ” pystyy taas antamaan niin paljon enemmän 🙂 esim eilen päätin kerätä kimpsut ja kampsut ja suunnata lasten kanssa uimaan, ai että kyllä piristi kummasti mieltä. Sain nauttia lasten kanssa ajasta ja olla onnellinen siitä että olen saanut ne elämään!

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      IHANAA, voi miten lapset rakastaakaan uimassa käyntiä 🙂 Voi miten kuulostaa kivalta <3 Kaikkea hyvää koko perheelle!!

      Vastaa
  11. Sanja 28.01.2017

    Tää on se syy, miksi oon lukenu blogiasi alusta saakka ja luen yhä edelleen. Kirjoituksesi ovat aitoja! Mua ärsyttää lukea blogeja, joissa kaikki elämän osa-alueet on sitä pinkkiä glitterhattaraa ja kaikki on niin ihanaa… siis ymmärrätköhän mitä tarkoitan? ? Sun teksteihin pystyy samaistumaan ja tulee itelle hyvä fiilis.

    Aikaisemmin kuulosti niin kliseeltä, kun joku puhui ajan kuluvan liian nopeasti ja vuosien vilahtavan ohi. Näin äitinä sen on todella huomannut. Justhan mä vasta sain ensimmäistä kertaa sen pienen, tuhisevan nyytin syliini ja nyt hän tuossa vieressä katsoo televisiota ja syksyllä lähtee ekalle luokalle. Näin jälkeen päin sitä miettii, olisinko voinut saada vauvavuodesta ja muista vielä enemmän irti? Mutta onhan se ihana nähdä oman lapsen kehittyvän ja kasvavan ihmisenä, rakentavan sitä omaa persoonaansa ja luonnetta. Äitiys on opettanut mulle niin paljon! ?

    Vastaa
    • Sara Parikka 28.01.2017

      KIITOS <3 ihana kuulla, että ajattelet noin 🙂
      Voi miten ihanaa, että teillä on siellä eskarilainen, niin valloittava ikä! Iso vuosi kun koulu alkaa <3
      Kaikkea hyvää koko perheelle <3 ja sama homma täällä, olen kasvanut ja oppinut pikkuisilta niin paljon että en edes voi käsittää. Kiitos että luet blogiani ja kommentoit.. <3 te lukijat olette se juttu!

      Vastaa