Tulevaisuus

loma, me, muoti, ootd, pohdintaa

Moikka! Olin tosiaan tällä viikolla pari päivää tyttöjen kanssa yksin pitkät päivät ja nyt viikonloppu ollaan oltu koko porukalla kotona. Tajusin tässä loppuviikosta miten Matildan uhma on lähes kokonaan väistynyt. Iloinen, reipas ja eloisa tyttö porskuttelee eteenpäin! Havahduin myös siihen, että vaikka Mimolla on pienoista eroahdistusta niin nyt on oikeastaan aika tyyni vaihe.. Matilda on ohittanut 2veen uhmahulinan ja Mimosalla se on vasta edessä. Mutta joo, näitä juttuja voisin pohtia vaikka ikuisuuden :D. Täällä on testattu viikonlopun aikana laskiaispullat, runebergintortut ja kolmen kaverin jädejä.. Kröhm.. ensi viikolla vois skarpata pikku hiljaa. 😀

Alla lukijan toive <3 Sara

Tulevaisuudensuunnitelmat – opiskelu – näytteleminen

Ensimmäisen kerran kun luin tämän toiveen kavahdin hieman. Tuntuu, että olen juuri päässyt sinuiksi sen kanssa, että tarkkoja suunnitelmia siitä mikä musta tulee isona ei ole valmiina. Jotenkin luotan siihen, että elämä ja työt kantaa ja, että nykypäivänä ei tarvitse valita sitä yhtä juttua missä on eläkkeeseen saakka. Olin varma, että käyn lukion jälkeen yliopiston tai amk:n, mutta toisin kävi. Tänä vuonna on kymmenen vuotta siitä kun aloitin Salkkareissa ja jokainen vuosi olen ollut siellä töissä, vaikka lapsia on syntynyt kaksi kappaletta. Näytteleminen ja sitä työkseen tekeminen ei ole ollut koskaan ”se todellinen” vaihtoehto.. En osannut ajatella moneen vuoteen, että se jatkuisi ja, että varasuunnitelmia ei tarvitse väkisin punoa. Toisaaltaan mielessä on ollut kokoajan se fakta, että en halua alalle kouluttautua.. Teak (Teatterikorkeakoulu) ei ole ikinä tuntunut omalta (enkä tarkoita, että olisin sinne koskaan päässyt 😀) ja teatterin haluan pitää enemmin harrastuksena kuin työnä. Kameran kanssa työskentely sen sijaan on mitä ihaninta, haastavaa, aivan liian vaikeaa ja samalla niin luontevaa. Tietysti toivon, että saan tehdä sitä työtä tulevaisuudessa, mutta se ei ole katastrofi jos niin ei käy..

Opiskelut sen sijaan ovat olleet tauolla… Aloitin viestinnän opinnot Helsingin avoimessa Yliopistossa ja punnitsin pitkään jatkanko niitä vai bloggaamista. Pienten lasten kanssa ei ole aikaa kaikkeen, niinpä päätin kuunnella sydäntäni. Blogi pyörii tällä hetkellä tosi hyvin ja sen lopettaminen olisi jättänyt ison aukon.. Tietty opiskelu olisi varmasti täyttänyt sitä, mutta taas kerran intuitio vei voiton. Nyt bloggaan täällä Annan puolella ja pystyn tekemään töitä samalla kun tytöt ovat kotona. En haluaisi valita toisin.

Tulevaisuus sen sijaan näyttää kovin mukavalta. Nyt on niin hyvä olla, että hinkua ei ole mihinkään. Asutaan meille sopivassa kodissa, lapset ovat ihanassa iässä ja tuntuu että mitä enemmän ne kasvavat niin kaikki helpottaa. Joskus saattaa perheemme vielä kasvaa, mutta siitä en ole yhtään varma. Ehkä ensimmäistä kertaa elämässä on todellinen rauha ja pitkällä tähtäimellä ei ole tiedossa mitään sen suurempaa. Rauhallinen, kiitollinen ja onnellinen olo. <3 Eniten toivon tulevaisuudelta terveyttä, rakkautta ja sitä että saadaan elää meidän näköistä elämää&arkea.

Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on? <3

(Kuvat Espanjasta// housut-H&M, paita-Mango, kengät-NewBalance/saatu/Polhem)

 

Vastaa käyttäjälle Sara Parikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

32 kommenttia

  1. Suvi 29.01.2017

    Todella lämmin ja kiva fiilis jäi tästä postauksesta 🙂 kuulostaa siltä että elätte elämänne parasta aikaa juuri nyt! Nauttikaa:) ihanaa kevättä ja aurinkoa teille! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      Oi kiva kuulla että se välittyy <3 Samoin sinne suuntaan kaikkea hyvää <3 🙂

      Vastaa
  2. Sari 29.01.2017

    Hei Sara, mikä on kaulakorusi, joka on vilahtanut useissa viimeaikaisissa kuvissasi? Sellainen kapea laatta? 🙂

    Vastaa
  3. Annukka 29.01.2017

    Kuulostaa hyvältä ja myös tänne jäi lämmin ja hyvä fiilis tekstistäsi! ?Ihanaa kevään odottelua! <3

    Vastaa
  4. A 29.01.2017

    Ymmärrän sun fiiliksiä, oon potenut tunnontuskia siitä ettei elämä mennytkään alkuperäisten suunnitelmieni mukaan ? Perus ammattikoulu->jatko-opiskelut-> työelämä oli mullakin suunnitelmissa, kun päätinkin ottaa aikalisän ja lähteä aikuislukioon opiskelemaan ja rauhassa miettimään mitä oikeasti haluan elämässä tehdä.
    Nyt alkaakin ekat kirjoitukset ja tulevaisuuden haaveet alkaa olla aikalailla selvillä! Oon myös älynny sen että pitää olla itelle armollinen, aina se elämä ei mee suunnitelmien mukaan mut se ei välttämättä tarkoita et se ois huono juttu ?

    Elämä tulee kuitenkin ensi kesänä jo muuttumaan, kun me avopuolison kanssa aletaan katsomaan meille pentua kotiin ❤ Tää on ollut pitkäaikainen haave joka on toteutumassa joten oon aika innoissani tulevaisuudesta ?

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      WAU 🙂 kuulostaa hienolta että meet sinne minne tuntuu 🙂
      ja iiiiihanaa <3<3 voi pentuus!

      Vastaa
  5. Jade 29.01.2017

    Oi, olipa ihana postaus!<3
    Mie en tiiä tarkkaan, mitä haluun tehä isona… Mutta toisaalta, eihän sitä tässä iässä vielä tarviikkaan tietää 😀 Mut jonkinlainen suunta miulla on -haluun tehä sellasta, mistä tykkään. Ja miehän tykkään piirtämisestä, kirjottamisesta, valokuvaamisesta, maalaamisesta, suunnittelusta. Olis ihanaa olla vaikka sisustus- tai muotisuunnittelija, kirjailija tai vaikka toimittaja. Sen lisäksi haluisin pitää vanhempana omaa blogia, koska tykkään purkaa ajatuksiani kirjoittamalla, tykkään kertoa elämästäni niin. 😀
    Oon miettinyt, että menisinkö amikseen vai lukioon, mutta sen saa aika sitten noin kolmen vuoden päästä näyttää. <3
    Tulevaisuutta on kiva miettiä, mutten haluu suunnitella sitä liikaa, vaan kattoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. <3 Tietty haluun ihanan kodin, onnellisen ja terveen elämän, ihania ystäviä ja pitää välit hyvinä perheen kanssa. 🙂

    Ihanaa sunnuntaita, viettäkää kiva päivä!<3

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      Ihan mahtavia suunnitelmia 🙂 ja etenkin tuo että teet sitä mistä tykkäät! Kannattaa seurata sitä läpi elämän <3 Niinpä, kuulostaa hyvälle <3 voi hyvin <3

      Vastaa
  6. Johku 29.01.2017

    Oih miten ihana postaus.. Kiva lukea hyvistä fiiliksistä kaiken oman kiireen keskellä. Rauhoittaa mukavasti 🙂 itsellä opiskelut kesken ja kevään aikana pitäisi väsätä kandia. Apuaaa! Mutta pari vuotta, kun jaksaa niin sitten pääsee työelämään. Opiskelun/työn lisäksi mulla on (toivottavasti) vielä edessä tulevaisuudessa perheenlisäystä, oman asunnon hankkimista ja naimisiin meno eli isoja tapahtumia vielä edessä. Innolla tulevaa odotellessa!

    Täytyy sanoa, että ihailen sun rohkeutta, rauhallisuutta ja kykyä tarttua hetkeen. Teet just sitä mitä haluat tehdä juuri nyt etkä mieti liikaa tulevaa. Respect! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      Kuulostaa aikasen ihanilta suunnitelmilta 🙂 ja vitsit mikä fiilis sulla varmasti on kun valmistut :)<3
      Voih kiito.. tää on ollut kyllä pitkä ja epävarma polku, mutta nyt on varma mieli! <3
      Ihanaa viikkoa!!

      Vastaa
  7. Minna K. 29.01.2017

    Ihana kirjoitus – taas. Saat mutkin miettimään mitä kaikkea ihanaa ja positiivista elämässä on. Monesti ihmiset vaan valittaa. Se on inhottavaa. Osaat tarttua hetkeen ja nauttia siitä, se on hieno taito. Yritän oppia sitä itsekin nyt kun lapset ovat pieniä. <3 Oot niin taitava kirjoittaja. Sun teksteistä huokuu lämpö ja läsnäolo. Kiitos ihanasta ja inspiroivasta blogista. <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      IHANA KUULLA <3<33 kiitos! Joo kyllä mullakin on ollut siinä PALJON opettelemista, ja tasaisin väliajoin muistuttelen itseäni näistä jutuista. Voi miten paljon sanasi merkitsevätkään <3 Kiitos! Kaikkea hyvää teidän perheelle!

      Vastaa
  8. Johanna 29.01.2017

    Täällä kirjottaa aktiivinen lukija, mutta muistaakseni en oo koskaan ennen kommentoinut tänne mitään ? Eli siis täällä kirjottelee 20v, esikoistaan odottava Helsinkiläinen 21vuotiaan Jessen aviovaimo ☺
    Ihana postaus jälleen kerran ❤
    Just samaa alettiin miettimään eilen mieheni kanssa, että sitten kun esikoinen syntyy helmikuun lopussa, niin mitähän sitä sitten? ☺ Juu, tietty äippäloma jatkuu ja perheenlisäystä tulee myös lisää (toivon mukaan ainakin) kahden vuoden aikana.. Mutta isompaa asuntoo pitäis alkaa kattelemaan, tällä hetkellä iso rivarikaksio Vuosaaressa, niin kyllähän täällä vielä hyvinkin pystyy elämään tulevan kesänkin, mutta kun en malttais et päästäis siihen Oikeeseen, ihanaan, isompaan, omaan kotiin ja AVOKEITTIÖLLISEEN ??

    Eli siis, Uus kämppä, lisää lapsia, sit kun äippäloma loppuu jossain vaiheessa niin sit ite haluaisin lähtee opiskelee toimintaterapeutiks (vihdoin viimein), ja että myös tulevaisuudessa olis yhtä hyvät välit molempien vanhempien ja isovanhempien välillä ja tietty ystävien ja muiden läheisten kanssa ?

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      IHANIA SUUNNITELMIA <3<3 ja vitsit mitkä ajat teillä on edessä 🙂 nauttikaa!! Kaikkea hyvää teille ja hyviä vointeja loppuraskauteen <3 teidän elämän paras asia tapahtuu pian :)<3

      Vastaa
  9. Surusilmä 29.01.2017

    Kiitos blogista? Vähemmän olen ehtinyt lukea syksyn mittaan kun ostimme mieheni kanssa omakotitalon. Sen myötä sain suuria lupauksia;sitku, sitku, sitku. Nyt mies sitten ilmoitti että haluaa erota. Yritän selvitä, ajatella että aika parantaa. Ja alan elämään nytku-elämää..

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      voi.. Halaus <3.. kaikkea hyvää, voimia ja luottoa siihen että asiat menee loppu peleissä parhain päin <3 Kiitos viestistä! Tämä taas muistutuksena siihen, että vaikka kuinka suunnittelee niin asiat ei välttämättä mene niin kuin olisi ajatellut.

      Vastaa
  10. ILOONA 29.01.2017

    Olipa ihana postaus (jälleen!) ❤
    Liiallinen tulevaisuuden pohtiminen saa ainakin oman pään sekaisin (haaveilu ja unelmointi ovat kuitenkin asiat erikseen!)
    Omalla kohdalla lukion jälkeen kaikki vaihtoehdot tuntuivat vääriltä, joten kolme välivuotta teki terää, vaikka ympäriltä tulleet ”kai sä vielä aiot opiskella?” -kommentit tuntuivat välillä liiankin ahdistavilta. Nyt on opiskelupaikka ja keväällä pitäisi jo valmistua lastentarhanopettajaksi. Edessä on siis hurja vuosi; muuuttamme takaisin kotikaupunkiimme, aloitamme mahdollisesti uudet työt ja niin edelleen.. Vaikka elämässä alkaa olla yksi etappi tulossa päätökseensä, on edessä vielä monia muita. Eikä uusien asioiden ja suunnitelmien miettimisestä taida päästä koskaan eroon. Aina on jotain mitä haluaisi tai mitä on tulossa seuraavaksi. Toisaalta, ehkä se on juuri sitä unelmointia. Kliseistä tai ei, mutta ehkä tärkeintä on elää hetkessä (johon kuuluu se unelmointi!) ❤

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      Ihana kuulla <3 Mäkin oon kyllä kova haaveilemaan!
      Ymmärrän niin hyvin noi fiilikset mitä koit välivuosina.. mutta hei WAU nyt ihan mielettömät jutut edessä 🙂 Ihanaa vuotta, tsemppiä ja kaikkea hyvää <3 Kiitos kun kommentoit ja kerroit!!

      Vastaa
  11. Noora 29.01.2017

    Olipas ihana postaus. Tykkään muutenkin kovasti blogistasi 🙂 Haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa. Kun aloitte seurustelemaan niin oliko teille molemmille selvää, että haluatte lapsia nuorina? Itse olen 23v ja avoliitossa ja aina toisinaan ajatus perheen perustamisesta tulee mieleen. Olemme seurustelleet 3 vuotta ja puhetta on ollut lapsista tasolla ”sitten joskus” . En haluaisi ahdistaa kumppania ”vauvakuumeellani” mutta lähinnä vain sitä pohdin että kuinka helppoa oli niin nuorena tehdä niin suuri päätös?

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      hmm.. no mulle ainakin oli 😀 kyllä Mikkokin ajatteli että nuorena olisi kiva.. Sitten me vaan pähkäiltiin että koskaan ei taida tulla ”sitä oikeaa” aikaa. Olihan se iso päätös ja jotenkin just sen takia kun oli nuori.. Kuitenkin en voi muuta kuin kannustaa (ja mikko samoin).. puhukaa yhdessä avoimesti ja miettikää miksi olisi ihanaa saada lapsi nyt ja miksi vasta vähän myöhemmin..? Meillä ainakin vaikutti myös se että eihän sitä koskaan tiedä tuleeko raskaaksi miten nopeasti.. halusin ennemmin olla rennosti ”tulee jos tulee” eikä niin että oon venannut 5v ja sitten kun aletaan ”yrittää” niin oon ihan hermoraunio 😀 ehkä ymmärrät mitä meinaan 😀 Mutta hei kovasti tsemppiä isoihin päätöksiin <3<3

      Vastaa
  12. taskuapinat 29.01.2017

    Ite pähkäilen lähdenkö opiskelemaan vai jäänkö nykyiseen työpaikkaani. Haluaisin kovasti ammatin jossa olisi vkl vapaana ja päivätyötä. Lasten kanssa osaa arvostaa kun koko perhe ollaan koossa viikonloppusin ja pidän sitä tärkeänä.
    Vuorotyö ei ole mua varten.
    Muita suunnitelmia ei vielä oikein ole…

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      Niin joo.. hmm.. eikö työtäsi pystyisi tekemään vakkariajoilla? Rohkeesti vaan opiskelemaan jos tuntuu 🙂 Niin teilläkin on aika paljon saavutettu, lapset, häät <3<3

      Vastaa
  13. Laura 29.01.2017

    Itse olen 1,5v äiti 🙂 ihana rakastava puolisokin löytyy. Kihloissa oltu jo 2v ja kesällä tulisi 4v yhdessäoloa, suunnitelmissa mennä naimisiin ja saada toinen lapsi 🙂 omakotitalokin ostetaan sitten joskus.

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      IHANAA <3<3<3 täydelliset suunnitelmat! Kaikkea hyvää :)<3

      Vastaa
  14. Emppu 30.01.2017

    30v, 3xlapsi, mies, ammatti. Vakkarityötä ei ole, minne palata kotiäitiyden jälkeen. Onneksi tässä kotonaolon lomassa olen saanut sijaisuuksia trhdä, win-win tilanne kaikille meidän perheen jäsenille. Haaveissa se oma koti, jossa voidaan asua toivottavasti hamaan tulevaisuuteen. Kenties vielä yksi vaippapöksy. Töihin paluu se seuraava etappi omassa elämässä.

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      Onpas kivoja suunnitelmia 🙂 harvalla taitaa nykypäivänä olla vakkaripaikkaa odottelemassa. Kyllä asiat järjestyy 🙂 Voi vaippapöksy <3 Ihanaa vuotta teidän koko perheelle!!

      Vastaa
  15. Katja 30.01.2017

    Suunnitelmat ei alussa mennyt niin kuin piti :/
    Olen 3 lapsen yh-äiti.Tapasin 2 vuotta sit ihanan miehen <3
    Opiskelen ja tulevaisuuden suunnitelmissa on omakotitalo,vauva ja matkustaa.

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      voi.. ei ne aina mene niinkuin olisi suunnitellut.. mutta onneksi elämä tuo aina jotain ihanaakin <3
      Ihania suunnitelmia <3 Kaikkea hyvää!!

      Vastaa
  16. Sarkkukai 30.01.2017

    Olipa taas kerran ihana ja aito kirjoitus, kiitos siitä <3

    Mulla olisi tulevaisuuteen toiveena oma talo, jossa olisi hyvä kasvattaa lapsi tai toivon mukaan lapset. Olisi ihana päästä unelmieni työhön, jossa on sopivasti haastetetta kuitenkin niin, että koen osaavani mitä teen 😀 Haluaisin kehittää itseäni hankkimalla erityisosaamista alallani. Toivon myös, että iän myötä opin kuuntelemaan itseäni, tarpeitani ja toiveitani. Terveyttä ja rakkautta toivoisin myös riittävän, samoin ihania ihmisiä joita jo ympärilläni paljon onkin <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 01.02.2017

      voi miten hyvä kirjoitus <3 Kuulostaa mahtavalle! 🙂 Mä kopsaan tosta ittelleni 😉

      Vastaa