inspiroivat ihmiset

me, muoti, ootd, pohdintaa

Moi! Aloin miettimään eilen miten inspiroivia ihmisiä mulla on ympärillä ja kuinka erilaisia taitoja ihmiset omaavat. Juteltiin pari viikkoa takaperin ystäväni kanssa siitä, kuinka hän voisi tehdä kakkujen leivonnasta itselleen työn/sivutyön. Siskoni osaa maalata älyttömän hienosti ja kerta toisensa jälkeen olen yrittänyt innostaa häntä jakamaan teoksiaan. Kun näen, että jollain on joku taito olen aina kannustamassa häntä eteenpäin siinä.. vaikka ymmärrän toki, että asioita on myös kiva pitää harrastuksina. Monesti me ihmiset ei vain nähdä omia mahdollisuuksia samalla tavalla kuin kaveri vieressä. Sen takia pitää kannustaa toinen toistaan! Lähipiiristäni löytyy lastentarhassa työskenteleviä, luokanopettajia, opiskelijoita, näyttelijöitä, kaupungilla töissä olevia ja vaikka mitä. Se mikä on mahtavaa niin lähes kaikilla on palo siihen hommaan mitä tekee..Se jos mikä on inspiroivaa! Tykkään kysellä ihmisten töistä.. Millainen normi päivä on, mitä haasteita työssä on ja mikä on se parhain juttu kyseisessä työssä? Hei kertokaa te tähän alle, jos vaan jaksatte. Olisi ihana kuulla mitä te teette! 🙂
Saan myös itse kannustusta uraani mm äidiltäni jonka oma ura on aina jaksanut ihmetyttää mua. Hän on luonut uraa ja ollut samalla neljän lapsen äiti.. Hän on onnistunut molemmissa <3. Kävin myös ystäväni kanssa (joka juuri aloittaa oikiksen pääsykokeisiin lukemisen) keskustelua bloggaamisesta/somesta ja siitä kuinka tämä kaikki nykyään työllistää mua.. Hän kyyneleet silmissä tsemppasi mua, eikä hän taida tietää miten paljon se merkitsi ja miten se jäi mieleeni pyörimään.
Elämässä pitää rohkeasti mennä sinne suuntaan mikä kiehtoo ja tuntuu omalta. Aina ennen kadehdin ihmisiä jotka tietävät selkeästi oman suunnan, koska itselläni ei ole tiedossa mitä haluan tehdä 2v, 5v, saati sitten 10v päästä. Olen hyväksynyt sen, että menen eteenpäin pienemmillä sykleillä ja oppinut jopa nauttimaan siitä. Mikko sen sijaan tietää, että haluaa lukioon uskonnonopettajaksi ja pyrkii joka vuosi lähemmäs sitä. Viime vuosien aikana ollaan todistettu kuinka lähipiirissä ihmiset ovat tehneet rohkeita valintoja päästäkseen tekemään sitä työtä mistä todella nauttii. On jätetty vakituinen työpaikka ja hypätty stratuppiin tai aloitettu jossain täysin tuntemattomassa hommassa vain palosta kyseiseen ammattiin. Ihailen näitä rohkeita valintoja suuresti!
Oli se sitten mitä tahansa mitä teet tai läheisesi tekee, niin yritetään muistaa kysyä kuulumisia ja kannustaa siinä samalla. Tuntuu, että elämässä on ihan tarpeeksi haasteita ja surullisia asioita niin pitää kaikin voimin yrittää keskittyä hyvään. <3Sara
(kengät- Timberland/saatu/Polhem, housut-zara, paita-NAKD/saatu, takki-mango)




Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

102 kommenttia

  1. Avatar S 19.04.2017

    Olen viihtynyt samassa työpaikassa jo viitisen vuotta, nimittäin Lindexillä. 🙂 Työporukka on mahtava ja työympäristö isnpiroi!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Lindex on ihana, en ihmettele että viihdyt ja jos on hyvä työporukka niin kannattaa pitää siitä kiinni 🙂

      Vastaa
  2. Avatar Laura 19.04.2017

    Toi on niin totta,että pitäs keskittyä toisten tsempaamiseen ja kaikkeen positiiviseen ympärillä.Mä olen Parturi-kampaaja ammatiltani.Perus päivä töissä, on yleensä tosi mukava saa jutella ihmisten kanssa,pitää toki osata lukea niitä ihmisiä, et haluaako joku jutella vai ei.Haasteita riittää se et oot vastuussa toisen hiuksista,mietit onko joku juttu mahdollinen vai ei..Ja sen et joskus pitää saada asiakkaan tajuamaan,että joku juttu ei välttämättä onnistu,ainakaan heti..Ollaan joskus terpeutteja.Joskus työ voi ns.tuntua raskaalta jos on paljon miesten hiuksia (ei se etteikö tykkäis),mut joskus se on aika puuduttavaa,kun on “kiire” ja pitäs saada paljon tehtyä,varsinkin jos joku asiakas tulee myöhässä,ja seuraava voi myöhäatyä..Nautin värjäyksistä, leikkauksista ym.saa toteuttaa itseänsä ja olla unelma duunissa?..Tästä sais kirjoitettua vaikka kuinka,mut palkat on aika huonot,ja palkka työt on loppujen lopuksi harvassa.Yrittäminen onkin sit oma juttunsa,harmi et Suomessa valtio nappaa ison osan tilistä..Tää on vaan pieni osa siitä mitä me kampaajat tehdään..Nyt oon kylläkin lapsen kanssa kotona,ehkä jossain vaiheessa taas töihin..Mut nautin tästä kotona olemisesta,vaikka ihailen ja arvostan myös äitejä jotka laittaa lapsen hoitoon.Itsestä vaan tuntuu et haluun olla eka joka näkee lapsen tärkeät kehitys pykälät. Tulipas tästä pitkä sepustus.. ??

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihanaa kun kirjotit, kiitos, joskus toivon että voisin vastata teille ääniviesteillä niin saisin hölötettyä enemmän 😀
      Nauti koti ajasta, se on parasta <3

      Vastaa
  3. Avatar M 19.04.2017

    Työskentelen sosiaaliohjaajana ja asiakkaina ovat kuntouttavassa työtoiminnassa käyvät pitkäaikaistyöttömät. Heillä on usein tarve sosiaaliohjaukselle esim. päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi. Haluan tehdä työtä, millä on ns. syvempi yhteiskunnallinen merkitys. Työssäni “päätavoite” (jos johdolta kysytään) on tietysti asiakkaiden jatkopoluttaminen eli se, että asiakkaat pääsisivät esim. töihin tai opiskelemaan. Tärkeämpänä itse näen sen, että jokainen saisi mielekästä tekemistä päiviinsä, jokainen tuntisi kuuluvansa johonkin, jokainen oppisi tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja hyödyntämään niitä sekä jokaisen elämäntilanne kohentuisi jollain tavoin. Työ voi olla ajoittain henkisesti raskasta, mutta tällaista työtä ei tulisikaan tehdä, jos sitä ei halua tehdä sydämellä. Parasta työssä on aidot kohtaamiset tavallisten ihmisten kanssa sekä se, että jos heitä voi jollain tapaa auttaa. Pidän myös siitä, että voin työpäivieni sisällöt suurimmaksi osaksi suunnitella sellaisiksi kun itse haluan. Haasteena on, niin kuin varmasti joka paikassa sosiaali- ja terveysalalla, koko ajan kasvavat asiakasmäärät ja se, että määrä korvaisi laadun..

    Vastaa
  4. Avatar Rakel 19.04.2017

    Itse ihailen kovasti siskoani, hän oli mennyt monta vuotta urallaan eteenpäin kun tajusi ettei se ollut hänen juttunsa. Hän sitten päätti toteuttaa suurimman haaveensa ja koitti päästä lääkikseen ja hän pääsi kovalla työllä ja yrityksellä. Olen niin suunnattoman ylpeä hänestä. Voi kun itsekkin tietäisin mitä tehdä. Itse olen ihan hukassa mitä haluan tehdä tulevaisuudessa. Olen vielä juu nuori , 23 vuotta mutta se että tietäis edes vähän mitä hakee. Siksi juuri olen tällä hetkellä Austraaliassa au pairina jotta saisin jotain tietoa tulevasta suunnasta että mikä on se just minun juttuni. Saan matkustella ja tulee runsaasti kokemusta. En ota itselleni enään niin kovia paineita tulevaisuuden suhteen niin kuin ennen tänne tuloa. Saavuttaa silti voi ja paljon vaikka ei tiedä mikä on se tietty tavoite.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      siis toi on niin hienoa ja rohkeaa, go sun sisko <3 🙂
      Älä ihmeessä ota paineita, oma polku löytyy ja nauti kun olet niin nuori <3 🙂

      Vastaa
  5. Avatar Jenina 19.04.2017

    Tää oli ihana kirjoitus! Tuli ihan liikuttunut olo.
    Mä oon sairauteni (kaksisuuntainen mielialahäiriö) takia ollut aina sellainen, että pompin paikasta toiseen enkä oo pystynyt tekemään minkäänlaisia suunnitelmia lähelle tai kauas tulevaisuuteen.
    Perheestä lähtien mua on vaan jaksettu lannistaa ja aina olis kaikki pitänyt tehdä pikkusen paremmin. Jopa ne asiat missä olin hyvä, ne vaan sivuutettiin ja keskityttiin niihin missä olin huono. Se on syönyt mun itsetunnon ihan nolliin.
    Nykyään olen onneksi saanut oikean diagnoosin ja pääsen pikkuhiljaa aloittelemaan (kyllä, aloittelemaan) elämääni vasta 25-vuotiaana.
    Jos jollain tätä kommenttia lukevalla herää mieleen joku ehkä vähän ujompi tai yksinäisempi ihminen (tai miksei kuka tahansa), niin se yksikin kehuva kommentti/kannustus voi muuttaa sen ihmisen elämän – ihan oikeasti! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      ääh en jotenkin yhtään tykkää lannistamisen kulttuurista mikä monessa perheessä on.. pitäisi KANNUSTAA, mitä ikinä tekeekään <33
      sä oot täydellinen juuri tuollaisena kuin olet ja on rikkaus että ihmiset on erilaisia, ujompia, tarkkailevia jne, se on mielestäni valtava rikkaus. Kiitos kun kirjoitit, varmasti auttaa montaa meistä kun asioista puhuu ääneen <3 🙂

      Vastaa
  6. Avatar lastenleikkiä 19.04.2017

    Täällä on yksi työstään innostunut lastentarhanopettaja! Juuri nyt työskentelen 1-4 -vuotiaiden ryhmässä ja on ollut aika haastava, mutta paljon antanut vuosi! Työssä saa käyttää omaa luovuuttaan ja vahvuuksiaan, mutta voi myös astua epämukavuusalueelleen ja oppia uutta. Huumorintaju ja heittäytyminen on parasta sekä työyhteisön, lasten, että vanhempien kanssa! Omien lasten hankinta on ehkä juuri ammattini takia vähän siirtynyt, mutta toivon ainakin joskus osaavani yhdistää sekä työelämän, että perhe-elämän 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihanaa että tykkäät <33 onnekkaita ovat ne lapset jotka saavat olla ryhmässäsi! Ihanaa kevättä ja kesää <3 kiitos kun kirjoitit 🙂

      Vastaa
  7. Avatar A.L 19.04.2017

    Toteutin unelmani 18-vuotiaana ja perustin oman yrityksen, kukkakaupan! Nyt 7 vuotta myöhemmin pyöritän edelleen yritystäni opiskelujen ohessa! ?

    Vastaa
  8. Avatar Elina 19.04.2017

    Mä oon ollu nyt nelisen vuotta sairaanhoitajana dialyysissä 🙂 Oon tykänny työstä, koska siinä saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja näkee niin paljon erilaisista taustoista tulevia. Usein sitä alkaa miettimään, miten itellä on todellisuudessa kaikki tosi hyvin. Kuitenkin hoitoalan raskaus ja palkkaus on laittanu mietityttämää ja aivan eri alan opiskelu on alkanu kiinnostamaan 🙂
    En oo aiemmin kommentoinu tänne, mutta oon lukenu sun blogia oikeestaan alusta asti ja tää on aivan huippu! Tykkään sun tavasta kirjottaa ja tuoda teidän arkea esille ihanan rennolla otteella! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Kiitos kun kirjoitit <3 Ihanaa että ajattelet noin ja kiitos kun luet <3 🙂 teet hienoa työtä!!

      Vastaa
  9. Avatar Johanna 19.04.2017

    Mä opiskelen Logopediaa ja musta tulee valmistumisen jälkeen siis puheterapeutti. Puheterapeutin ammatissa mua kiinnostaa toisten ihmisten auttaminen, erikoistuminen juuri tietylle alalle sekä oman työnjäljen näkeminen. Koen tulevan työn olevan itselleni erityisen antoisaa sillä pääsen näkemään kuntoutuksen vaikutuksen asiakkaan elämään.
    Kirjoitan ensimmäistä kertaa tänne vaikka olen jo kauan lukenu blogiasi. Kiitos aina positiivisista ja innostavista kirjoituksista :)!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      vitsit miten ihana ala… oon joskus itsekkin miettinyt samaa.. 🙂 Varmasti tulee huikeita vuosia kun valmistut ja menet töihin 🙂
      Kiitos, ihanaa kuulla, että ajattelet noin <3 te lukijat olette korvaamattomia. <3

      Vastaa
  10. Avatar Olivia 19.04.2017

    Ihana postaus!!❤️ Mun mielestä liian usein ihmiset arvostaa vain asioita mistä itsekin tykkää tai joissa on hyvä, vaikka pitäis yhteenlaihin huomioida kaikki erilaiset taidot ja alat, joissa jokaisessa vaaditaan erilaista, mutta yhtä arvokasta osaamista. Itse oon tällä hetkellä au pairina ja rakastan työtäni! Olin tätä ennen lastenvahti jo monta vuotta, mutta tämä on erilaista kun saan oikeesti olla osa perhettä ja oon ehtinyt tulla tosi läheiseks mun hoitolasten kanssa. Tietysti mulla oli hyvä tuuri, että pääsin töihin maailman mukavimman perheen luo, joka on koko tän ajan (nyt 8kk) pitänyt mua perheen jäsenenä.
    Tällä hetkellä vietän kaikki päivät kun tytöt on tarhassa opiskellen pääsykokeisiin, haluiaisin päästä psykologiaa opiskelemaan. Vaikka koulutus on mulle itselleni aina ollut tärkeetä niin sitäkin suurempi haaveeni tulevaisuudelle on joku päivä saada omia lapsia ja ehkä juuri sen takia tää työ on ollut mulle niin sopiva. 🙂

    Vastaa
    • Avatar Katariina 19.04.2017

      Oi että, Nauti ! <3 🙂 Tsemppiä pääsykokeisiin!

      Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      oi miten mahtavaa, kuulostaa ihan täydelliseltä.. voi miten onnekas perhe sulla on kun niillä on sut huolehtimassa lapsista :)<3
      Kiitos kun kirjoitit ajatuksistasi <3

      Vastaa
  11. Avatar Ceci 19.04.2017

    Mä työskentelen lastenteholla, tällä hetkellä keskosten ja vastasyntyneiden kanssa, ensi kuussa palaan taas juurilleni 0-16-vuotiaiden teho-ja valvontaosastolle. Tätä työtä tulee kohta 5v täyteen ja erityisesti tuo isompien lasten teho on oma juttu. Rankka paikka, sitä ei voi kieltäö, mutta sitäkin palkitsevampi. Innolla odotan sinne paluuta!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      voi miten arvokasta työtä teet <3 kiitos kun kirjoitit!

      Vastaa
  12. Avatar Sisarhentovalkoinen 19.04.2017

    Moi!
    Teen sairaanhoitajan työtä, olen valmistunut vuonna 2000, joten työvuosia on jo kertynyt (apua mihin aika menee). Tykkään työstäni, teen vastaanottotyötä, joka on monipuolista. Olen ollut julkisella ja yksityisellä puolella töissä. Kummallakin on puolensa 😉
    Kiitos blogistasi ja ihanaa kevättä sinulle ja perheellesi! Toivotaan, että kesä on jo nurkan takana… 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihana kuulla, hienoa työtä teet kyllä, ihanaa että olet löytänyt juttusi!
      Kiitos <333 sitä samaaa sinulle 🙂

      Vastaa
  13. Avatar Anna 19.04.2017

    Mun sydämen on varastanu totaalisesti vanhukset, varsinkin muistisairaat ja heidän kanssaan työskentelenkin. Henkireikä työssä on erilaiset asukkaat, sun pitää osata lukee ihmisiä tosi hyvin et pärjäät heidän kanssaan normaalissa arjessa. Saar joka päivä opettaa heille jonkun unohtuneen taidon ja mikään päivä ei oo samanlainen. Mä aina ennen ihailin ihmisiä jotka löys sen palon duuniaan kohtaan ja mietin löydänkö sitä ite, mut ny tiiän et oon löytäny enkä kyl vois kuvitella enää mittää duunii mis mun sydän ei ois mukana 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Vitsit miten arvokasta työtä teet ja ihanaa että pidät siitä :)<3 Onnekkaita vanhuksia kun saavat sinut ympärille 🙂 Kiitos kun kirjoitit!!<3

      Vastaa
  14. Avatar Myyjä 19.04.2017

    Yli 12v vaateliikkeessä töissä. Ensimmäisessä työpaikassa 2v ja nykyisessä 10v. Nyt olen toista kertaa äitiyslomalla ja vaikka viihdyn työssäni haluan olla mahdollisimman pitkään lasten kanssa kotona.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihana kuulla 🙂 Kotona on kyllä ihan parasta ja luulen että kotona oloa ei tule koskaan katumaan.. lapset on vain hetken pieniä <3

      Vastaa
  15. Avatar Jade 19.04.2017

    Tiiän vaan sen tulevasta ammatistani, että haluun sen liittyvän kirjoittamiseen, maalamiseen, mutta valokuvauskin kyllä kiinnostaa, samoin esim. vaate- ja sisustussuunnittelu <3
    Mukavaa loppupäivää sinne! <3

    Vastaa
  16. Avatar Laura S 19.04.2017

    Ihana kirjoitus <3
    Opiskelen kätilöksi, ja harjoittelujaksojen kautta onkin päässyt ammatin makuun 🙂 en tiedä, onko ala minua varten, mutta olen ajatellut jatkaa opiskeluja kätilöksi valmistuttua, enkä amk-opettakaksi.
    Vaikka olenkin nuori, niin tuntuu että olen jo kovin väsynyt työntekoon, 15-vuotiaana aloitin osa-aika hommat, ja jatkuvasti opiskelun ohella painetaan montaa duunia. Varsinkin kun nämä osa-aika duunit eivät todellakaan ole se oma juttu…
    Kuulostaapa lannistavalta, positiivisesti kun ajatellaan niin olenhan kokemuksia rikkaampi <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      oot tehnyt tosi pitkään töitä, että en yhtään ihmettele vaikka vähän väsyisi.. <3 kiitos kun kirjoitit ja ihanaa kevättä & kesää :)<3

      Vastaa
  17. Avatar A 19.04.2017

    Olen töissä koulunkäyntiavustajana alakoulussa. Pidän työstäni ja joka aamu on kiva lähteä töihin. Normaalia työpäivää ei käytännössä ole. Jonain päivänä tulee enemmän onnistumisia, ja joskus taas epäonnistumisia. Haastavinta työssäni on ehkä huoli oppimishäiriön omaavista lapsista. Pystynkö auttamaan heitä tarpeeksi ja sisäistävätkö he koulussa käytävät asiat? Lasten onnistumiset esimerkiksi kokeissa, johon olemme yhdessä hammasta purren harjoitelleet, ovat niitä palkitsevia hetkiä. <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      oi miten palkitsevaa.. kerrassaan hienoa työtä teet :)<3

      Vastaa
  18. Avatar Tellu 19.04.2017

    Ihana ajatus, ja niin totta.. kannustus on tärkeää!
    Itse oon, en niin naismaisella alalla, yhdistelmä ajoneuvon kuljettajana.
    Ei koskaan ollu haave ammatti, lähinnä vitsi,(en mikään rempseä rahtari, vaan lähinnä siro arkajalka;)) mut elämä vei sille suunnalle ja lähdin kokeilemaan. Oon tosi arka ja siksi välillä itekin ihmettelen miten siihen pystyn .. mut palkitseehan sekin, omien pelkojen voittaminen 😉
    Nyt äitiyslomalla ja ikää 28v.
    Kiitos ihanasta blogista.. eilinen juttukin ja kuvat erityisesti niin ihanat.. sun tytöt kuin kaksi pientä kärpässientä <3 ..
    Ihanaa kevättä <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      vau miten hienoa ja niin uskaliasta että lähdit kokeilemaan.. :)<3 Nauti äitiyslomasta ja kaikkea hyvää koko perheelle <3 kiitos että luet!

      Vastaa
  19. Avatar Sewsew 19.04.2017

    Täällä esiopettajan ammatista ja mahdollisesti oman yrityksen perustamisesta haaveileva lastenhoitaja! 🙂 rakastan työtäni lasten kanssa. Vaikka kaikissa ammateissa ja työpaikoissa on omat miinuksensa mielestäni jokaisen tulisi tehdä itselleen edes jotenkin mielekästä työtä. Työnteko niin iso osa ihmisen elämää ja nauttiessaan työstään tulee itsestään annettua työlleen paljon enemmän. Kohdannut olen työpaikoilla sellaisia hoiajia joita ei saisi päästää 10km lähemmäs yhtäkään lasta ja silti he sitä työkseen tekevät. Kyllä sen huomaa kuka työpaikalla touhuilee sitä sun tätä vain rahan takia. Ja muistakaa, jokainen työ on arvokasta! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      toi on niin totta.. <333 ajattelen täysin samoin! Ihanaa että sinä viihdyt ja samalla jätät arvokkaita muistoja/kokemuksia lapsiin <3

      Vastaa
  20. Avatar Karkki 19.04.2017

    Työskentelen kotihoidossa vanhusten kanssa. Rakastan työtäni, koska saan joka päivä antaa vanhuksille ihania hetkiä ja samoin he minulle <3 en ole koskaan ollut mihinkään päätökseen niin tyytyväinen kuin siihen, että menin nykyiseen työpaikkaani. Vanhustenhoito on parasta!! 🙂 kiitos ihanasta blogistasi 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      voi miten hienoa ja ihanaa! Teet todella arvokasta työtä ja lämmittää niin paljon mieltä että olet sellaisessa työssä missä viihdyt <33
      kiitos kun kommentoit 🙂

      Vastaa
  21. Avatar o_O 19.04.2017

    Olen aiemmin valmistunut diplomi-insinööriksi ja lähdin opiskelemaan vielä lääkäriksi. Itsensä haastaminen, elinikäinen opiskelu ja ihmisläheinen ammatti tuntuu omalta. Jokainen päivä on aina uusi haaste! 🙂
    Tsemppiä sinun ammatinvalintaan ja tulevaisuuteen! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      wau, hienoa miten paljon olet opiskellut ja vielä opiskelet 🙂
      Kiitos kun kirjoitit ja Kiitos <33

      Vastaa
  22. Avatar Maiju 19.04.2017

    Olen kolmatta vuotta töissä päiväkodissa, tällä hetkellä lastenhoitajana, mutta olen aijemmin myös toiminut siellä henkilökohtaisena avustajana tukea tarvitseville lapsille. Pidän työstäni hurjasti, nyt olen kuitenkin hakenut yhteishaussa kätilönkoulutukseen. Rakastan lapsia ja sen tiedän, että jollain tapaa heidän parissa haluan työskennellä! Kätilön ammatti on pyörinyt päässäni viimisen vuoden ajan ja sitä kohti tässä nyt yritetään mennä. Erityislasten parissa työskennelleenä minua kiinnostaisi myös paljon esim. erityisopettajana oleminen. Rakastan myös sisustamista, ja mielessä on myös käynyt sisustusarkkitehdin ammatti, mutta varhaiskasvatus/hoitoala vie tällä hetkellä voiton. Sisustusjutut on tällä hetkellä enemmän ehkä juuri sellainen pieni “harrastus” 🙂 p.s. kauniita kuvia!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      vitsit miten upeita suunnitelmia sulla on ja ihanaa että pidät nykyisestäkin työstäsi <3 🙂 Onnea ja kaikkea hyvää Sinulle, kiitos kun kirjoitit 🙂 <3

      Vastaa
  23. Avatar Laura 19.04.2017

    Ihana kirjoitus, kiitos!
    Itse päätin myös ottaa hypyn tuntemattomaan ja perustin oman yrityksen alalle, jossa oli aiemmin ollut vain yksi vanha yritys. Valmistan työkseni tekosilmiä ja oman yrityksen halusin perustaa, koska koin että minulla olisi paljon annettavaa tälle alalle. Ja niin on käynytkin ja olen saanut pelkkää positiivista palautetta.
    Työni vaikuttaa suoraan ihmisten itsentuntoon ja siihen miten he itse näkevät itsensä. Kun oman työni takia jonkun itsevarmuus kasvaa huimasti, on kaikki työ ollut sen arvoista <3 ja se on maailman paras fiilis. Postauksesi sai minut jälleen heräämään itsekin tähän asiaan 🙂
    Ihanan aurinkoista viikkoa!
    -Laura

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      WAU, ihan uskomatonta.. en ole koskaan kuullut että kukaan tekisi samaa kuin sinä 🙂 <3 Kiitos kun kirjoitit, kaikkea hyvää <3

      Vastaa
  24. Avatar Saana 19.04.2017

    Olen ollut 13v lähihoitajana ja oikeastaan koko tuon ajan samassa työpaikassa sotainvalideja/veteraania hoitamassa <3 Työ osaa olla todella vaativaa mutta niiiin kovin antoisaa ja arvokasta!!Nämä vuodet ovat antaneet todella paljon ja siinä samassa itse on kasvanut aika hurjasti! 🙂 Niin kauan kuin vaan on mahdollista niin haluan olla tuolla samaisessa paikassa töissä<3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihana kuulla, voi miten onnekas tilanne sulla <3 kaikkea hyvää ja kiitos kun kirjoitit! 🙂

      Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Teet todella arvokasta työtä ja ihanaa että itse nautit siitä, kiitos kun kommentoit :)<3 Ihanaa kevättä!!

      Vastaa
  25. Avatar P 19.04.2017

    Ihana postaus!
    Oon 19 vuotta, menin yläasteelta opiskelemaan puutarha-alaa josta valmistuin viime keväänä kukka- ja puutarha kauppiaaksi.
    Syksyllä pääsin jatko opiskelemaan ja nyt opiskelen floristiksi! Floristi on ollut mun haave ammatti jo ihan pienestä pitäen, joten mulla on aina ollut tarkat suunnitelmat miten pääsen lähemmäs tätä haavetta. Rakastan just tätä alaa, koska tässä saa käyttää niin paljon luovuutta, kehittää itseään, oppii kokoajan uutta, pystyy luomaan ihan omia juttuja ja ilmaisemaan itseään! Unelmana on joskus perustaa oma kukkakauppa ja alan kilpailut kiinnostaa myös paljon! 🙂 Ihailen ihmisiä, jotka uskaltaa tehdä omia ratkaisuja ja jahdata unelmiaan kuuntelematta muiden mielipiteitä! Ihanaa kevättä sulle <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Onpa sulla ihania suunnitelmia 🙂 Nyt vain haaveita kohti, se onnistuu varmasti <33
      Kiitos kun kirjoitit ja ihanaa kevättä!!

      Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      MAHTAVAA!!! Vitsit oot rohkee 🙂 Kiitos kun kommentoit ja kerroit ajatuksiasi.. ajattelen ihan samoin <3 Kaikkea hyvää sinulle 🙂

      Vastaa
  26. Avatar Heini 19.04.2017

    Olen fysioterapeutti ja toiminut nyt 4 vuotta ammatinharjoittajana yksityisellä sektorilla. Rakastan työtäni, se on ajoittain todella haastavaa mutta palkitsee kun näkee edistystä asiakkaan kuntoutumisessa. Stressaavinta on ehkäpä tiukka aikataulu, tunnin aikana pitää ehtiä tehdä paljon ja orientoitua välittömästi taas seuraavaan asiakkaaseen. Olen nyt äitiyslomalla pojan 8kk kanssa, mutta palaan töihin heinäkuussa, sanotaanko HIUKAN ristiriitaisin tuntein ?

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Hienoa kuulla että olet noin motivoitunut työhösi 🙂 Ja hei voin täysin samaistua noihin ristiriitaisiin fiiliksiin <33 Tsemppiä!!!

      Vastaa
  27. Avatar Katariina 19.04.2017

    Hei Sara! Ihana ja tsemppaava kirjoitus arjen keskelle. <3
    Olen opiskelija. Lukiossa. Mua kiinnostaa yhteiskuntatieteet, humanistiset aineet ja kielet. Ehkä minusta tuleekin isona sit jotain sinne päin. 😀 Tottakai se on iso ja tärkee osa et saa toteuttaa itseään tekemällä sitä mitä rakastaa ja vielä elättää sillä itsensä. 🙂 Mulla on sellanen tapa elää tätä elämää, että ottaa kaiken kokemuksena ja jokaisesta kokemuksesta saa aina jotain irti itselleen elämää varten. Elämä on ihmeellistä <3 Mun mielestä se tärkein niin opiskelussa kuin työelämässä on se että ne pitää ihmisen kiinni yhteiskunnassa ja ylläpitää tiettyä rytmiä ja rutiinia elämässä. Sen takia kaikille täytyis taata jonkunlainen opiskelu- tai työpaikka.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihania ajatuksia <3 löydät taatusti oman suuntasi kun ajattelet asioista noin :)<3

      Vastaa
  28. Avatar nellijasminn 19.04.2017

    Olen suoraan peruskoulun jälkeen opiskellut lähihoitajaksi ja niitä töitä tehnyt jo opiskelun ohella paljon, lähinnä vanhusten kanssa. Valmistuin 2012. Työ josta ulkopuolisilta ei juurikaan saa arvostusta mutta kannustusta ja kiitosta saa vanhuksilta joka ikinen päivä. Työkaverit ovat aivan ihanat ja kannustavat ja tsemppaavat hekin ja töissä on ihana olla vaikka onkin kiire ja hektistä. Sitä ymmärtää ja arvostaa paremmin elämää kun kuuntelee vanhemman ihmisen tarinoita ja kertomuksia mitä on joskus ollut. Haaveena on ehkä joskus jatkaa yliopistoon ja opiskella puheterapeutiksi tms. Mutta ei sitä koskaan tiedä mihin elämä vie. Ihana kirjoitus ja olet Sara ehkä ainut bloggari jota jaksan oikeasti seurata. Kirjoituksesi eivät liity vain yhteen ainoaan asiaan esim muotiin vaan kaikkeen elämässä yleensä ja on kiva lukea arjestasi. Ihanaa kun vastaat kommentteihin joita sinulle jätetään. 🙂 Kiitos!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      VOi miten hienoa työtä ja sydäntä lämmittää se mitä kerroit suhteestasi työhön ja vanhuksiin <3 olisipa kaikki hoitajat samanlaisia <3
      Ihana kuulla, kiiiiiiitos niin paljon sanoistasi, kiitos että luet :)<3

      Vastaa
  29. Avatar Pauliina 19.04.2017

    Mä oon tällä hetkellä lastentarhanopettajana eskarissa ja samalla opiskelen kasvatustieteiden maisteriksi. Oon tehnyt gradua ja harjoittelua töiden ohessa ja ihan voittaja fiilis, kun vikat opetustunnit tuli tänään pidettyä. Vaikeinta on kuitenkin ollu saada omaa aikaa. Useinkaan myöskään kaverit eivät ymmärrä, ettei ole aikaa nähdä, kun iltapäivät kuluu koulujuttuja tehdessä… Varsinkin nyt, kun pitäisi pian valmistua.:)

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      WAU, vitsit miten ahkera olet!!!! <3 TSemppiä ja kaikkea hyvää kevääseen & kesään <3 🙂

      Vastaa
  30. Avatar Elisa 19.04.2017

    Olipa ihanan positiivisesti kirjoitettu teksti! Tästä hyvin välittyi se että arvostat suuresti ihmisten omia juttuja ja intohimon kohteita, olivatpa ne sitten mitä tahansa =)
    Itse olen kesällä farmaseutiksi valmistuva opiskelija. Muistan kun joskus lukioaikoina jopa hieman nolostutti hakea opiskelemaan farmasiaa kun tuntui, että olisi pitänyt pyrkiä tyyliin oikikseen/lääkikseen/kauppikseen. Kolmen vuoden opiskelun ja opiskelun ohella apteekissa työskentelyn perusteella voin sanoa, että tämä on kyllä juuri oikea ala minulle! Tykkään olla osallisena ihmisten terveydenhuollossa, mutta hoitajan tai lääkärin työ ei olisi minun juttuni. Vaikka itse haluankin panostaa uraan ja haaveilen lapsista, ihailen myös isosti siskoani, joka matkustaa ympäri maailmaa työskennellen eri ravintoloissa ja hotelleissa, jotta saisi nähdä maailmaa ja harrastaa omia harrastuksiaan.
    Kaiken tämän sepustuksen pointti siis on, että allekirjoitan täysin tekstisi ja olen samaa mieltä siitä, että on äärimmäisen hienoa että ihmisillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita ja he toteuttavat unelmiaan mahdollisista muiden ennakkoluuloista huolimatta!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihana kuulla <3 ja miten rohkeeta että menit sit reittiä mikä tuntui sinulle hyvältä, todella hienoa 🙂 <3
      Ja siskosi elämä kuulostaa myös todella hienolta 🙂 parasta on juuri se kun ihmiset toteuttavat omia intohimojaan 🙂
      Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos että kirjoitit <3

      Vastaa
  31. Avatar E 19.04.2017

    Olen ammatiltani lähihoitaja sekä sosionomi (amk). Työskentelen lastensuojelupuolella perhekuntoutus ohjaajana yksityisellä puolella. Teen töitä avohuollon tukitoimena perheiden kotiin pyrkien parantamaan terapeuttisin menetelmin heidän arkensa ja elämänsä sujuvaksi mikä ikinä heidän ongelmansa onkaan. Ongelmia voivat olla esimerkiksi äitiydessä, vuorovaikutusongelmissa, lapsen/nuoren rajattomuudessa, päihteet, koulun käymättömyys, väsymys ym. Parasta työssä on se, kun näkee että perhe alkaa voimaan hyvin, eikä esimerkiksi lapsia tarvitse sijoittaa kodin ulkopuolelle.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      työsi kuulostaa todella monipuoliselta ja kiinnostavalta 🙂 ihanaa jos viihdyt siinä mitä teet! Kiitos kun kirjoitit ja ihanaa kevättä <3

      Vastaa
  32. Avatar J 19.04.2017

    Valmistuin 9 vuotta sitten lähihoitajaksi ja työskentelin sijaisena monta vuotta monin eri tavoin lasten parissa. Muutin silloisen avopuolison mukana toiselle paikkakunnalle ja jäin työttömäksi. Vuoden päästä siitä päätettiin yhteistuumin jatkaa elämää erillämme ja muutin takaisin kotipaikkakunnallenl. Mua pyydettiin viikoksi sijaistamaan kotihoitoon johon lähdin vähän epäilevänä, olinhan aina luullut haluavani työskennellä lasten kanssa. Sijaisuus jatkuikin lopulta pitempään, ja viikkojen kuluessa ymmärsin että tämä työ onkin se mitä tahdon tehdä. Se ottaa tosi paljon mutta antaa sitäkin enemmän. Nyt olen ollut reilusti yli 2 vuotta ja menossa työhaastatteluun: sama työpaikka, mutta toivottavasti vakituinen työ!
    Kiitos Sara blogista, sitä on ilo seurata. 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      IHan mahtavaa että löysit oman polkusi ja lähdit kokeilemaan rohkeasti toista reittiä 🙂 Kiitos kun kirjoitit ja kaikkea hyvää :)<3

      Vastaa
  33. Avatar Johanna 19.04.2017

    Voi että mikä kirjoitus ❤️
    Minä ajauduin lukion jälkeen pikku kaupungista kaukokaipuuni ja taiteilijasieluni perässä pääkaupunkiseudulle, mutta ihan toisenlaiseen työhön, kuin mistä koskaan olin unelmoinut. Nyttemmin tämä välivuosi vakuutusyhtiössä on kestänyt jo 13-vuotta. Kotiseutuikävä toi minut jo vuosia sitten takaisin, mutta työpaikka on säilynyt ennallaan. Pidän kyllä työstäni tosi paljon ja olen saanut opiskella työn ohessa ja kehittää itseäni, mutta kamppailen edelleen sen asian kanssa säännöllisin väliajoin, että suurin ammatillinen haaveeni, tulla luokanopettajaksi, ei ehkä koskaan toteudukaan. Olen ajatellut sen jotenkin niin, että olen saanut elämässä niin paljon kaikkea muuta mittaamattoman arvokasta (tiiviin ja ison perheen ja sittemmin omia lapsia ja perheen), että kaikkea vain ei voi saada. Kunnes se fakta kolahtaa vasten kasvoja, että tämähän olisi täysin minun omissa käsissäni, toteutettavissa oleva päämäärä!
    Mutta vakituinen työpaikka, turvattu tulotaso, ansaitut lomat, säännöllisyys, puhumattakaan nyt näistä ruuhkavuosista!! Kannattaisi varmaan sanoa, ei koskaan, niin josko se sittenkin joskus toteutuisi ?
    On oikeasti NIIN hienoa, kun ihminen uskaltaa hypätä unelmansa perään, vaikka se tarkoittaisi siitä tutusta ja turvallisesta luopumista! Joskus tuli vastaan miete, mikä on tosi kaunis: “Uusien merten löytäminen on mahdotonta, ellei rohkene jättää rantaa taakseen.” Ja toinen: “Joskus unelmat kasvavat niin suuriksi, että on mahdotonta elää, ellei lähde niiden perään.”
    Saa nähdä…

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      ymmärrän tosi hyvin ajatuksiasi ja itse olen myös pähkäillyt monet kerta näitä juttuja.. luulen että aika näyttää ja jossain vaiheessa tulee tehtyä päätöksiä puolesta/vastaan. Tsemppiä ja kaikkea hyvää koko perheellesi <3 kiitos kun kirjoitit 🙂

      Vastaa
  34. Avatar Heidi 19.04.2017

    Toimin vauvauinnin ja uimakoulun opettajana! Parasta työssä on tietty lapset ja vauvat ja niiden onnistumiset ja vanhempien ylpeyden ja rakkauden näkeminen ❤️ Haasteina tietysti sit huonot päivät lapsilla ja vanhempien epävarmuus mutta näistä aina selvitään ja lähes aina kyllä huono päivä muuttuu kivaksi kun pääsee uimaan tuttujen kavereiden kanssa, niin ohjaajilla, vanhemmilla kuin myös lapsillakin ?

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      oi mikä työ <3
      Voin vaan kuvitella miten uinti rentouttaa ja auttaa kaikkeen 🙂

      Vastaa
  35. Avatar H 20.04.2017

    Olen käynyt elintarvikealan perustutkinnon ja myynnin ammattitutkinnon. Erilaisissa kaupoissa työskennellyt. Yläasteen jälkee menin ammattikouluun. Elintarvikealalta suuntauduin elintarvikkeiden valmistajaksi. Huomasin et kaupoilla työskentely kiinnosti. Pian valmistumisen jälkeen hain myyjä koulutukseen aikuispuolelle ja pääsin! Ei ollut kuin 9kk taival:D Keikkaluontoisesti teen myyjän hommia sekä paikka hesburgerilla:) Eli ravintola-alalle olen myöskin päätynyt mitä en ois koskaan uskonut. Tykkään tehdä työtä missä näkee erilaisia ihmisiä. Asiakaspalvelutyö on se mun juttu. Nyt tuntuu hyvältä olla vaan työelämässä, miettinyt myös opiskelisiko vielä lisää joskus 😀 Mun mielestä on tärkeää että menee elämässä eteenpäin ja on aktiivinen. On parempi tehdä edes vähän jotain kuin ettei tee ollenkaan mitään. Opiskelua, lisäkoulutusta, keikkaa tai osa-aikatyötä kuin että kokonaan jää yhteiskunnan ulkopuolelle. Työtä ei saa tehdä pelkästään rahan takia vaa pitää olla se sisäinen motivaatiokin 😉

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Kiitos kun kirjoitit! Todella hyviä ajatuksia sulla ja oon kyllä samaa mieltä 🙂 Kaikkea hyvää kevääseen & kesään <33

      Vastaa
  36. Avatar Laura 20.04.2017

    Täällä yksi leipuri-kondiittori 🙂 jolta leipominen sujuu. Kyseinen ammatti ei ole minun mieleen, itse haluan lastenhoitajaksi. Olen aina pitänyt lapsista ja löytyy yksi vilkas 1v7kk poika 🙂 ensi keväänä olisi tarkoitus hakea kouluun ja päästä opiskelemaan sitä mitä haluaa tehdä.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Oi wau! 🙂 Ihanaa, että olet löytänyt oman juttusi ja nyt vielä menossa sitä kohti!! Voih mikä vauhti ihanuus siellä <3 Mukavaa kevättä koko perheelle!

      Vastaa
  37. Avatar Ella 20.04.2017

    Moikka! Olet kyllä inspiroiva. Itse opiskelen hammaslääkäriksi. Halusin ehdottomasti ammatin, jossa koen voivani auttaa muita. Onneksi me ihmiset pidetään eri asioista 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Voi kiitos <33 Aivan ihanaa.. hyvät&ihmisläheiset hammaslääkärit ovat kultakimpaleita! 🙂 Ihanaa kevättä ja kiitos kun luet <3

      Vastaa
  38. Avatar Suvi 20.04.2017

    Olen valmistunut ammattikoulusta lukiopohjalla vastaanottovirkailijaksi. Pitkäaikainen haave oli työskennellä hotellissa, ja sitä teinkin noin 1,5 vuotta. Se ei kuitenkaan ollut lopulta minun juttuni, joten nykyään teen samankaltaisia respahommia, mutta vaan toimistoympäristössä. Paljon enemmän minun juttuni ja vuorotyön tekemisen jälkeen nautin vapaista illoista ja viikonlopuista nykyisessä työssä todella paljon. Käytännössä olen kaveriporukastani melkeinpä ainoa, joka on jo työelämässä tiukasti kiinni, kaikki muut opiskelevat korkeakouluissa. Itse en ole vielä kokenut tarpeelliseksi kouluttautua tämän enempää, tällä hetkellä työnteko tuntuu hyvältä, joten sanoivat muut (sukulaiset…) mitä tahansa, aion tehdä sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Uskon, että nykyään työurat ovat jo niin pitkiä, että opiskella ehtii kyllä myöhemminkin – vaikka sitten vasta perheen perustamisen jälkeen, jos siltä tuntuu.

    Vastaa
  39. Avatar Petra 20.04.2017

    Sulla on kyllä elämänasenne kohdillaan ☺️
    Olen kätilö, kohta 4 vuotta työuraa takana amk:n jälkeen. Työssä raskainta kolmivuorotyö ja sen yhdistäminen perhe-elämään. Puoliso myös 3vuorotyössä. Työn rikkautta monipuolisuus ja haasteellisuus sekä oman työn tuloksen näkeminen. Työskentelen synnytyssalissa ja raskaana olevien osastolla.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Kiitos 🙂
      Oi vau, ihailen kätilöitä ja tietty kaikilla synnyttäneillä on niin henk koht muistoja aiheeseen liittyen 🙂 Voin vain kuvitella miten saat työstäsi paljon irti.. voisin kuvitella itseni hyvin kätilöksi (jos pää riittäisi opiskeluun). 😀 Ihanaa kevättä <3

      Vastaa
  40. Avatar Giassilina 20.04.2017

    Mä oon opiskellut laivatekniikan insinööriksi ja oon ollut jo melkein viis vuotta isossa globaalissa yrityksessä töissä. Ensin olin myynnintuessa, missä tein töitä laivojen energinoptimoinnin parissa. Nyt oon ollut pari vuotta hankintapuolella ja vastaan laivojen automaatio- ja kauko-ohjausjärjestelmien komponenttihankinnoista. Ala on tosi miesvaltainen, mutta musta miesten kanssa on kiva tehdä töitä ja meillä on ihan huipputiimi! Hankalinta työssä on varmaan oma ajanhallinta kun meillä on niin paljon töitä koko ajan (ei ole näkynyt lama meidän alalla). Palkitsevinta on kun näkee oman panostuksensa merkityksen projektin menestymisessä ja siinä, että kaikki materiaalit on ajallaan oikeassa paikassa. Aikoinaan hain opiskelemaan leipuri-kondiittoriksi ja olin sinne kouluun jo menossakin. Sitten tuli tulokset, että pääsin opiskelemaan insinööriksi ja nyt kakkujen leipominen om vaan harrastus. Välillä töissä on motivaatio hukassa, mutta oon luonteeltani niin insinööri, että kyllä tää on mulle ihan oikea ammatti olla 😀

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Voi miten upeaa ja rohkeaa!!! Kiitos kun jaoit tämän täällä 🙂 Ihanaa kevättä sinulle <33

      Vastaa
  41. Avatar Sini 20.04.2017

    Mulla on haaveissa alottaa verhoilu ja sisustuspuolen koulu tulevana tai sitä seuraavana syksynä. Alalta pääsee niin moneen erilaiseen paikkaan töihin, mikä on kätevää, mutta haavekuvissa mulla olis jonkun sisustus/huonekalu tm liikkeen yhteydessä oma toimisto, jossa lukis “sisustussuunnittelia plaaplaaplaa”.
    Oon nyt ollut kotiäitinä 3 vuotta, ja koska nuoruusvuodet ei menny mitenkään helpoiten, en oo kerinnyt vielä ikinä olemaan oikeissa töissä. Siks odotan enemmän kun kovasti, että pääsisin toteuttamaan itteeni omassa jutussani ja näkemään, mitä se työelämä oikeesti on.
    Mutta, oon myös hetki kerrallaan eläjä, enkä haluu suunnitella liikoja. Koskaan ei tiedä mitä seuraavaks tapahtuu tai mihin elämä vie. Mutta eniveis, haaveilu on ihanaa <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihania haaveita ja suunnitelmia, mutta hyvä myös toi pointti “elää hetkessä”.. Luulen että ne oikeat polut tulee helpoiten vastaan juuri niin että on avoin ja antaa asioiden tapahtua.. jos liikaa etsii niin ei välttämättä löydä 🙂 Kiitos kun kommentoit ja ihanaa kevättä koko perheelle <3

      Vastaa
  42. Avatar Taskuapinat 20.04.2017

    Valmistuin 2009 Matkailualalta.
    Tutkinto sisälsi 3 osa aluetta: matkaopas, ohjelmapalveluntuottaminen sekä hotelli vastaanotto virkailija.
    Päivääkään en ole alan hommia tehnyt.
    Näin perheellisenä en haluatehdä hotellissa 3vuoro-työtä ja ulkomaille matkaopas hommat olis ihan kivoja, mutta en jätä lapsia tänne.
    Olen työskennellyt 2009 vuodesta kaupan alalla.
    Tykkään nykyisestä työstäni paljon,meillä on ihanat asiakkaat ja loistavat työkaverit pomosta puhumattakaan. Tuntuu että on harvinaista nykyään että on hyvä työnantaja :/ Ainut miinus on vain ilta vuorot, mieheni tekee työtä jossa vain ilta vuoroja niin silloin pitää hommata lasten hoitaja jostain.
    Onneksi iltoja mulla ei oo paljon.
    En kuitenkaan näe itseäni että tekisin loppuelämän töitä nyt.
    Unelma ammattini olisi: lasten aamu-ja iltapäivä leikkikerhon ohjaaja.
    Ammattiin on vaikea päästä ja koulutukset yksityisellä on kamalan hintasia. Mutta en aijo luopua tosta unelmasta. Kyllä mä vielä joku päivä tota työtä teen ?
    Nyt lähdenkin suuntaamaan töihin ilta vuoroon ja lauantaina juhlitaankin Jontun 6v Synttäreitä.
    Ihanaa loppu viikkoa teille ❤

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      hyvä työporukka on niin mahtava juttu että siitä ei kannata luopua 🙂 Oon ite ollut töissä kaupassa ja tykkäsin siitä TOSI paljon. Voin kuvitella miten viihdyt ja kuinka paljon mutkattomammin kauppatyön yhdistää perheeseen suhteessa matkaopas 🙂
      Hienoja suunnitelmia sulla ja varmasti ne toteutuu kun aika on oikea 🙂 <3 ONNEA Jontulle tuhannesti, näinkin ihanuuden instasta 🙂 Voikaa hyvin <3

      Vastaa
  43. Avatar Laura 20.04.2017

    Oon lääkärinä töissä päivystyksessä. Työtahti on nopea, päätöksiä pitää tehdä nopeasti tarjolla olevan potilaan kertoman tarinan ja tutkimuslöydösten nojalla. Tosi haasteellinen työnkuva ja jonoja on! Aina, siihen vaan täytyy tottua et koskaan ei oo “tyhjä pöytä”. kiire ja stressi on niitä haastavia juttuja, sit parhaita on tietty kun löytyy sairaus ja se tulee hoidettua. Kurjinta on se, kun ihmiset on epäasiallisia kun joutuvat ei-niin-kiireellisen vaivan vuoksi odottelemaan pääsyä vastaanotolle. Moni ei tajua, että viive johtuu yleensä siitä, että kiireellisimmät hoidetaan ensin.. aina ei oo aikaa odotella ja sillon kyllä pyritään hoitamaan heti ja sen vuoksi muut odottaa.
    Aina mietin, et valitsisiko enää tätä uraa, jos ois mahdollista mennä ajassa taaksepäin. Huonoina hetkinä tuntuu, että en takuulla – toisaalta niitä hienoja ja hyviä hetkiäkin on ja kai sitä kuitenkin virheistä huolimatta onnistuu tekemään enemmän hyvää kuin pahaa että kokonaissaldo jää plussalle. ja jokainen virhekin sit opettaa tekemään paremmin. Ala kehittyy jatkuvasti ja uuden tiedon määrä on valtava, se on sellainen mielenkiintoinen puoli. Ja tää kai on enemmän elämäntapa ja kiinteä osa maailmankatsomusta kuin pelkkä duuni. Ehkä sitä ei käsittänyt sillon kun haki opiskelemaan lääkikseen.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      KIITOS tästä viestistä.. <3 olipa todella mielenkiintoista kuulla ajatuksiasi, kun itse ollut asiakkaan puolella ja nähnyt sen vilinän määrän.. teet arvokasta työtä <3 Ihanaa kevättä 🙂

      Vastaa
  44. Avatar T 20.04.2017

    Valmistun syksyllä kauppatieteiden maisteriksi ja suuntaan IT-alalle. Minua kiinnostaa tuotekehitys hyvässä ja aikaansaavassa tiimissä. Olen ollut viisi vuotta kassalla töissä ja sen jälkeen aspaa puhelimitse, ja olen todennut, ettei henkilöasiakkaiden asiakaspalvelu ole se minun juttuni. Yritysasiakkaiden kanssa on helpompi hoitaa hankalia asioita (vaikka ihmisiä sielläkin, mutta oman maineen lisäksi mietitään yrityksen mainetta ja ollaan paremmin perillä asioista).
    Kuten joku aiemmin sanoi, onneksi meillä kaikilla on erilaiset “omat jutut” ja kiinnostusta löytyy eri ammatteihin ja aloille. Ihannoin rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat tehdä sitä mitä haluavat ja tarvittaessa vaihtavat alaa.
    Tsemppiä kaikille ja ihanaa kevättä! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Nimenomaan, oon täysin samaa mieltä!! <3 Ihanaa että olet löytänyt juttusi 🙂 Kaikkea hyvää ja ihanaa kevättä!!

      Vastaa
  45. Avatar 2x 20.04.2017

    Hyviä kommentteja täällä 🙂 Hassuks taas tuntee ittensä, kun ei oo koskaan ollu mitään kutsumusammattia tai lapsuuden unelmia mikä musta tulee isona. Tai olihan niitä, siivoojasta lentäjäks ja se vaihtu tiuhaan.. mä oon tyytyväinen nykyisessä työssäni pienessä kaupassa jossa saa tehdä kaikkea! Selkeet työajat, tietty palkkapäivä ja sopivasti vastuuta et homma pyörii aamusta iltaan. Töistä kotiin ja voi olla kotona, vapaalla ja lomalla ilman että tarvii miettiä työjuttuja. Sopii mulle 😀 Yrittäjänä varmaan kuolisin stressiin ja hoitoalalle musta ei olis. Ei kyllä mihkään pieneen koppiinkaan toimistotyöhön. Kaikkea onkin tullu kokeiltua puistotyöstä puhelinmyyntiin, siivousta.. se on ainakin opettanu et kaikki työ on tärkeää! Ehkä mä jään tuolta eläkkeelle joskus 50 vuoden päästä 😀

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      mulla on sama homma, että ei ole ollut mitään yhtä juttua.. oon kanssa ollut kaupassa töissä ja tykkäsin siitä TOSI paljon 🙂 Ihanalta kuulostaa tuo että saat tehdä kaikenlaista 🙂 <3

      Vastaa
  46. Avatar Essimm 20.04.2017

    Nykyään on hienoa, että työelämän aikana ehtii tehdä, vaikka mitä. Itseäni kiinnostaa yhteiskunta ja tutkimus, mutta sitten kun saan paperit ulos niin en kyllä tiedä yhtään mitä sitä tekisi. Toivottavasti jtn kaupunkitutkimukseen liittyvää. Oma koulutus on siitä kyllä hyvä, että monet ovet on avoinna. Ite en ehkä näkisi itseäni kovin spesifissä ammatissa. Aina jokainen kysyy, et mikä susta oikein tulee, mutta kun en mä tiedä, sen näkee sitten joskus ?
    Mutta siis arvostan suuresti ihmisiä, jotka lähtee rohkeasti pyrkimään unelma-ammattiin. Työ on kuitenkin niin suuressa osassa elämässä, että pitäähän siitä nauttia! Susta huokuu, et nautit tästä hommasta! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Kuulostaa erittäin hyvälle ja ihanan monipuoliselle 🙂
      toi on niin totta, oon samaa mieltä <3
      Voi kiitos, ihanaa jos se näkyy :)) Mukavaa kevättä ja kaikkea hyvää <3

      Vastaa
  47. Avatar Aida 20.04.2017

    Samoja juttuja oon itsekin pohdiskellut, kun mitä tuot postauksessa esille. Tai lähinnä sitä, että mikä on oma suunta yms. Valmistun nyt keväällä kaksoistutkinnosta hiusala puolelta. Aloitin ensin lukiossa ja vaihdoin kaksoistutkintoon, ehkä näin jälkikäteen ei niin hyvä ratkaisu ja kuuntelin ehkä liikaa sitä kuinka sopisin kyseiselle alalle. Parturi-kampaajan ammattiin en jää vaikka nautinkin hiustenlaitosta paljon ja ainakin asiakkaat tykkäävät kädenjäljestäni, se on kuitenkin ala, josta nautin enemmänkin harrastuksena ja ompahan ainakin koulutuskin siihen! 😀 Ja vaikka nyt vähän vähätellen alasta puhunkin, niin ehdottomasti haluan jatkaa harrastusmielessä hiustenlaittoa. Nyt kuitenkin välivuosi edessä ja pääsin urheiluliikkeeseen töihin, ja odotankin jo sitä innolla. Koulun ohessa on tullut tehtyä töitä ja tällä hetkellä teen noin kerta viikkoon perheavustajan työtä, eli toimin jo entuudessaan tutussa perheessä kehitysvammaisen pojan perheavustajana. Työn kuvaan kuuluu siis touhuta pojan kanssa ja tehdä asioita, joista hän tykkää ja samalla vanhempi saa vähän omaa-aikaa. Aiemmin olen myös tehnyt kesätöitä kehitysvammaisten parissa ja tulevaisuudessa kiinnostaisikin työskennellä heidän parissa jonkinlaisena kuntouttajana tms. Viimeisen vuoden aikana on alkanut nousemaan isompiakin unelmia ammatista/ammateista, joita en ennen olisi uskonut omalle kohdalle, mutta eiköhän ne tässä selkeydy.
    Ja tuo on kyllä niin totta, että siitä tulee älyttömän iloiseksi, kun näkee toisen anuttivan omasta jutustaan ja joskus myös tekevän sen eteen niskalimassa hommia. Ja yks mitä myös arvostan monessa läheisessä, että vaikka onkin se päämäärä, jota kohti menee, niin silti ei laita sitä ns. ‘liiaksi’ ylitse muun, vaan silti katsoo ympärilleen ja välittää ja auttaa muita. Joskus alkaa harmittamaan itseä, kun lukee lehdistä juttua kuinka pitäisi lopettaa muiista huolehtiminen ja keskittyä vain omaan juttuun. Ymmärrän, että ei ole hyvä, että elää vain muille ja muiden ehdoilla, muttei se lähimmäisenrakkauskaan saisi unohtua. Menipä vähän ohi aiheen… 😀
    Pakko sanoa myös sulle, että se mitä blogin ja muun somen puolelta katselee sun juttuja, niin monesti oon miettinyt, että olet niin upea äiti, niin lapsirakas ja semmonen kiitollisuus asioita kohtaan huokuu susta.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Vitsit miten hienoa ja arvokasta työtä teet, ja varmasti sinun polkusi selkenee ajan kanssa ja löytyy se oma tie 🙂
      Toi on ÄÄRIMMÄISEN hyvä pointti ja voisinkin kirjoittaa siitä joku päivä postauksen.. Nimittäin tuntuu että nykyään kaikki tämä self help jne on saattanut ihmiset siihen, että ajatellaan omaa napaa ja rohkeasti tuodaan esille sitä keitä me ollaan.. mutta samalla saatetaan olla törkeitä ja jättää toisia varjoon.. On hyvä kuunnella itseään ja omia haaveita, mutta ei toisten kustannuksella.. Kiitos kun kirjoitit ja otit asian puheeksi <3
      VOI KIITOS <33 et tiedäkkään kuinka tuo lämmittää mieltäni, kiitos <3

      Vastaa
  48. Avatar Miss 22.04.2017

    Olipas mukavaa lukea miten erilaisia ihmisiä sun blogia lukeekaan! 🙂 Itse olen päiväkodissa eskariryhmässä lastenhoitajana. Tykkään työstäni, se antaa paljon, vaikka ajoittain onkin aika haastavaa ja joutuu venymään joka suuntaan. Mutta näin keväällä lukukauden ollessa loppusuoralla, näkee sen huiman kehityksen mitä lapsissa on tapahtunut kuluneen vuoden aikana, se jos mikä on palkitsevaa! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihan mahtava oli munkin mielestä lukea 🙂 Oi ihanaa <33 Kiitos kun kerroit ja jaoit <3

      Vastaa
  49. Avatar Mimmi 23.04.2017

    On kyllä hienoa miten meitä on täällä niin paljon erilaisia ihmisiä, joilla on omat intohimonsa 🙂 en oo aiemmin edes ajatellut asiaa syvemmin, että kuinka hienoa on kun ihmisillä on eri kiinnostuksen aiheet ja sitämyötä eri ammattikuntiin riittää työlleen omistautuneita ja työtään rakastavia ihmisiä ? kuten aiemminkin tullut esille, niin itse olen opiskellut parturi-kampaajaksi. Muuta ammattia itselleni en ikinä edes ole osannut ajatella. Äitini on ammatiltaan myös parturi-kampaaja, joten pienestä lähtien on ammattivalinta ollut itselläni selvillä. Esim permanenttiaineiden hajut on monesta aivan järkyttäviä ja voimakkaita, mutta mä jollain tapaa tykkään niistä ? mulle tulee oma lapsuus mieleen kaikista äänistä ja hajuista (ehkä sellainen turvalluuden tunne) kun äitillä oli kotikampaamo ja kaikki föönin pauhaamiset, permisaineiden hajut jne kantautui kotiin ? Rakastan työni haasteita ja monipuolisuutta (yksikään pää ei ole samanlainen!), erilaisiin ihmisiin tutustumista, oman kädenjäljen näkemistä ja musta on vaan ihana saada asiakas hyvälle tuulelle ?vaikka työ on välillä raskasta niin fyysisesti kuin myös henkisesti, niin on se myös hyvin palkitsevaa. palkkatyössä on meidän alalla melko kova tahti ja tiukat aikataulut josta ei voi hirveästi lipsua ettei koko päivän aikataulut veny. Ja välillä saatan liikaa ottaa asiakkaan avautumat murheet omikseni, jotka saattaa painaa mieltä hetken aikaa. Onneksi näihin kaikkiin haasteisiin on oppinut asennoitumaan oikein ? vaikka palkkatyö tuntuu nyt hyvältä vaihtoehdolta lapsien ollessa pieniä, niin haaveilen kyllä päivittäin siitä että saisin joku päivä olla itseni pomo, omassa liikkeessäni ja tehdä asiat sillä tavalla millä haluan tehdä, kenenkään hiillostamatta niskaan ?

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      Ihania muistoja sulla ja voi miten kuvailit työtäsi niin tuntuu että oot niin oikeessa hommassa 🙂 onnekkaita sun asiakkaat <3 ja heeeei nyt vaan oma liike harkintaan 😉 se olisi upeaa!!
      IHanaa viikkoa teidän perheelle <3

      Vastaa
  50. Avatar Sonja 23.04.2017

    Täällä blogiasi lukee 21-vuotias lähihoitaja, sekä nyt 2 vuotta opiskellut sairaanhoitajaksi. Työ on kyllä kutsumus ja tuntuu hyvältä kun työ palkitsee ja päivän päätteeksi tietää, ettei ole päivä mennyt hukkaan. Nykyisin usein kuitenkin ajattelen onko työ välillä vähän liiankin rankkaa. Hoitajilla ei ole mikään helppo homma ja työn tekemiseen ei ole mielestäni annettu tarpeeksi resursseja. Eniten olen työskennellyt kehitysvammaisten parissa ja siitä pidän kovasti. Nyt sh-opintojen aikana on tullut tutuksi sairaalan osastot. Lähinnä Ortopedia, Neurologia ja Hematologian. Kesäksi menen vanhainkotiin. Paras asia työssä on ihmiset ja se kun saa luotua hyvän ja luottamuksellisen suhteen tuntemattomaan ihmiseen, hänelle vaikealla hetkellä.

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 24.04.2017

      voi vaan kuvitella kuinka rakkaa.. lähipiiristäni olen kuullut samaa.. teet tärkeää työtä <3 kiitos että kirjoitit. 🙂 ihanaa kevättä <3

      Vastaa