Koskettava puhelu

koti & sisustus, lapset, pohdintaa, yhteistyö

*Mainos / SOS-Lapsikylä

*postauksen kuvituksena perheemme kuvia vuodesta 2014-2017

Pääsen tekemään paljon yhteistöitä työni kautta ja usein yhteistyöt liittyvät kauneuteen, ruokaan, vaatteisiin jne. Kaikki yhteistyökumppanit ovat tarkoin mietittyjä ja kaikkien takaa löytyy ajatusta sekä tärkeitä arvoja, kuten esim. itsetunto tms. Silti en voi verrata tätä yhteistyötä mihinkään toiseen, sillä tunteet ovat pinnassa ihan eri tavalla.

Tällä viikolla pääsin tutustumaan SOS-Lapsikylän toimintaan ja siihen, miten he auttavat lapsia. Juttelin pitkään puhelimessa SOS-Lapsikylän työntekijän kanssa ja hän kertoi minulle SOS-Lapsikylän sijaiskotien toiminnasta. Lasten saannin jälkeen kaikki nämä asiat koskettavat ihan toisella tasolla.

SOS-Lapsikylä tarjoaa mahdollisimman kodinomaisen ympäristön eri elämäntilanteissa oleville lapsille. Vanhempina toimii työsuhteiset sijaisvanhemmat, eli he asuvat ja elävät samassa kodissa huostaanotettujen ja sijoitettujen lasten kanssa. Vanhemmat ovat koulutettuja ja he vastaavat lapsista, heidän kasvatuksesta, hoivaamisesta ja arjesta ylipäätään. He tekevät töitä työaikalain ulkopuolella, ja lapsille tutut sijaiset lomittaa vanhempia.
Keskustelussa sain kuulla, että eräs pariskunta on toiminut SOS-Lapsikylän kodin vanhempina huikeat 28 vuotta. Aivan mieletöntä! <3 Vanhempana toimiminen onkin ennenkaikkea elämäntapa.
Sijaisvanhempien rekrytoiminen on pitkä prosessi, sillä SOS-Lapsikylä haluaa varmistaa sen, että vanhemmalla on halu pysyä toiminnassa mahdollisimman pitkään. Lapsille on toki parempi, jos vanhemmat eivät vaihdu tiuhaan ja näin ollen he pääsevät rakentamaan mahdollisimman pysyvää kiintymyssuhdetta. Sijaiskodissa (sijaiskodit ovat eri asia kuin sijaisperhe, joka taas tarkoittaa yhtä perhettä, jonne lapsi sijoitetaan) lapset saavat turvaa ja tukea aikuiselta, mikäli heidän omat vanhemmat eivät pysty sitä antamaan. Voiko tärkeämpää olla? Tuollainen työ jos mikä on tärkeää. <3

Lapsia päätyy sijaiskotiin monista eri taustoista, mutta suurimpana syynä on biologisten vanhempien päihde ja mielenterveysongelmat sekä puutteellinen vanhemmuus. Huostaanoton kynnys on Suomessa korkealla ja lähtökohtana on aina tukea lapsen asumista kotona. Tämä ei kuitenkaan aina onnistu ja tällöin SOS-Lapsikylä mahdollistaa kodinomaisen asumisen. Asunnot ovat sijoitettuna muiden asuntojen joukkoon, mikä on mielestäni äärimmäisen ihana asia.
Sijaiskodin vanhemmat kalustavat kodin, vievät lapsia harrastuksiin ja elävät tavallista arkea. SOS-Lapsikylä järjestää paljon toimintaa (kokkikerho, sählykerho, tyttökerho) ja lähestulkoon jokainen lapsi harrastaa haluamaansa lajia, jos itse haluaa. Lisäksi hyvin moni lapsi käy terapiassa ja käynnit sisällytetään viikon muuhun ohjelmaan. Kodeissa pyritään elämään niin tavallista ja tavanomaista arkea kuin mahdollista, ottaen huomioon kunkin lapsen omat tarpeet. Jokaisen lapsen kohdalla myös pyritään siihen, että yhteys biologisiin vanhempiin/sukulaisiin pysyy ja tätä pyritään mahdollisimman hyvin tukemaan.

Juttelin SOS-Lapsikylän työntekijän kanssa pitkän tovin ja heti tämän jälkeen kerroin Mikolle, mitä kaikkea käsittelimme. Herkistyin<3. On niin hienoa, että on olemassa tällainen säätiö, joka kätkee sisälleen mielettömiä arjen sankareita. He vanhemmat antavat lohtua, hoitavat ja katsovat yksin jääneiden lasten perään.
Ehkä teistä joku huomasi mun IG-stories puolella, että olin tällä viikolla legendaarisen Kymppitonnin kuvauksissa. Sinne meidän jokaisen tuli valita hyväntekeväisyyskohde, jonne voiton osuessa saisi lahjoittaa 10 000 euroa. Mulla ei ollut hankaluuksia miettiä kohdetta, kun olin juuri samaisella viikolla tutustunut tarkemmin SOS-Lapsikylän toimintaan. Onneksi myös pienemmät lahjoitukset oikeasti merkitsee.
SOS-Lapsikylä tekee äärimmäisen tärkeää toimintaa Suomessa ja sitä varten tarvitaan lahjoituksia. Paikat ovat täynnä ja sijaiskotia tarvitsee kaiken ikäiset lapset. Lahjoituksen pääsee tekemään SOS-Lapsikylän verkkosivuilla. Vielä mainittakoon, että SOS-Lapsikylä on järjestö, eivätkä he tavoittele voittoa.
Halaus torstaihin! <3Sara

Vastaa käyttäjälle Anu Marjatta Sillanpää Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

6 kommenttia

  1. Laura 02.02.2018

    Kyllä tämä asia itseäkin liikuttaa, kumminkin äiti olen ja tiedän että lapsi tarvitsee vanhempia. Ikävä kun kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta, onneksi on olemassa hyviäkin ihmisiä jotka auttavat lapsia ☺️

    Vastaa
  2. Salla 02.02.2018

    Hei!
    Itseäni tämä koskettaa pitkälti oman työni kautta. Työskentelen itse päiväkodissa ja myös meidän työnkuvaan on yhä enemmän tullut perheiden tukeminen ja yhteistyö mm. sosiaalityön kanssa. Työssäni näen paljon myös sitä kurjempaa puolta ja välillä kotiin päin ajellessa iskee aika lujaakin tunteet pintaan. Koitan yleensä kuitenkin ajatella, että tämä on työtäni. Liian emotionaalisesti ei kannata ajatella, se kun usein tekee tilanteesta vain pahemman. Olenkin oppinut lähestymään asioita enemmän järkiperäisesti. Itse olen todella tunteellinen ihminen, joka usein itkee luontodokkareissa ja leffoissa. Vuosien työkokemuksen myötä oppii pikku hiljaa miettimään asioita enemmän järjellä.
    Teette hienoa työtä! Lapsissa asuu tulevaisuus ja jokainen lapsi ansaitsisi turvallisen kodin ja tulla rakastetuksi.
    Itseäni koskettaa erityisesti alle 3-vuotiaat, sillä työskentelen heidän kanssaan. Rahasta en tätä hommaa tee (niin kuin tuskin muutkaan). Kyllä se on se lapsirakkaus ja aitous, mikä lapsista huokuu. Itse täytän 26v. Ja ehkä muutaman vuoden päästä saisin itsekin olla äiti. 🙂
    Kaikkea hyvää teille! 🙂

    Vastaa
  3. Larre 04.02.2018

    Tärkeä aihe, hyvä yhteistyö! <3

    Vastaa
  4. Anu Marjatta Sillanpää 22.02.2018

    Turvallisia tuulia ja auringon iloa pikkuisille.

    Vastaa
  5. Irma Kiiskilä 28.02.2018

    Kiitos Taivaan Isälle on että on ihmisiä jotka auttavat ja turvaavat kaikkein pienimpiä ja heikoimpia. He tulevat ensimmäisinä, nämä penet ja heidän auttajansa. Itse ei jaksa muuta kuin yrittää näitä omia lastenlapsia eteenpäin.

    Vastaa