koti & sisustus

Moi <3
Siitä on nyt tänään tasan viisi vuotta. Siitä kun isäni nukkui vakavan sairauden myötä pois. Monet teistä on vuosien aikana kysyneet multa, että ”missä sun isä on, kun et kirjoita siitä koskaan” ja en ole vain pystynyt vastaamaan. En ole vielä ollut valmis. Olen kasvanut ydinperheessä ja siitä palanen lähti aivan liian varhain.

Teistä lukijoista ja koko tästä blogiyhteisöstä on tullut mulle todella tärkeitä ja tästä syystä haluan jakaa teidän kanssa tämän asian. Ehkä opitte tuntemaan mua vielä palasen enemmän ja jatkossa myös ymmärrätte miksi yksi ihminen vuodesta toiseen puuttuu juhlista, reissuilta jne. Iso kiitos siitä, että olette sivuuttaneet sen kuinka olen ohittanut tämän asian kommenteissa.. Kukaan teistä ei ole koskaan jankannut asiaa vaan antanut heti rauhan. Kiitos. <3

Tänään laskimme haudalle kukkia ja kävimme moikkaamassa Ukkia jota tytöt eivät ehtineet tavata. Onnekseni isäni sai kuulla raskaudestani muutama päivä ennen kuolemaa. Se toi hänelle ja minulle iloa. Elämä jatkuu..

<3Sara

Tässä postauksessa lukee kaikki mitä aiheesta tulen koskaan kertomaan julkisesti ja toivon median kunnioittavan tätä.

Vastaa käyttäjälle Mimmi Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

65 kommenttia

  1. Martta 21.07.2018

    Olet rohkea kun kerroit♥️
    Halaus?

    Vastaa
  2. Minna K 21.07.2018

    <3 otan syvästi osaa suruusi Sara.

    Vastaa
  3. Csilla 21.07.2018

    Hei,
    lämmin osanottoni sinulle <3 . Oma isäni kuoli kohta 2 vuotta sitten yllättäen. Vielä tuntuu siltä, että olen vasta suruprosessin alussa, ja on päiviä, jolloin en haluaisi myöntää tapahtuneen. Hankalaa on, kun kukaan samanikäisistä ystävistä ei ole käynyt läpi samaa, joten vertaistuen löytäminen on hankalaa. Onneksi tukea saa perheeltä.
    No, halusin vain kertoa, ettet ole yksin. <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Otan osaa <3 🙁 Kiitos kun jaoit.. Kaikkea hyvää, halaus!

      Vastaa
  4. Maria 21.07.2018

    Osanottoni! ?
    Muistan niin kun ihmiset sanovat että kyllä se ajan kanssa ikävä helpottaa, kyllä se helpottaa mutta ei se helppoa ole ?.
    Itselleni äiti kuoli 9 vuotta sitten syöpään, olin silloin 15 ja isälleni jäi 3 ala-ikäistä lasta huolehdittavaksi.
    Vaikeaa se on ollut, mutta kyllä se elämä jotenkin kantaa vuosien jälkeen ??
    Voimia eteenpäin! ??

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Olen pahoillani ja otan osaa.. <3<3 Kiitos paljon ja samoin voimia myös sinne <3

      Vastaa
  5. Jessica 21.07.2018

    ?❤️❤️❤️

    Vastaa
  6. kaisu 21.07.2018

    <3

    Vastaa
  7. Henna 21.07.2018

    Rakastan sun blogia ja mun onkin pitänyt kirjoittaa,kuinka paljon iloa tämä mulle tuo kaiken surun keskellä. Oma isäni nukkui pois puoli vuotta sitten. Jotenkin kaunista että jaoit näin suuren asian meidän kanssa.
    Kiitos että jaat iloa muille kaikesta huolimatta. Kaikkea hyvää sulle ja teidän perheelle <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Ihana kuulla, että tykkäät blogistani <3
      Otan osaa.. <3
      Kaikkea hyvää kesääsi, halaus 🙂

      Vastaa
  8. Jansku 21.07.2018

    En muista, olenko koskaan ihmetellyt asiaa. Tämä postaus yllätti, kun on tottunut siihen, että tämä on ”hyvän mielen blogi” (niin kuin olet itse tainnut sen joskus muotoilla, että elämäsi koko kirjo ei täällä näy). Ihan ymmärrettävää, ettei tällaista asiaa pysty julkisesti jakamaan. Kiitos kun sen jaoit. Vaikka sen tiedostaa, että blogeissakin aiheet on valittuja eivätkä kuvaa koko bloggaajan elämää, silti se välillä unohtuu. Jotenkin tämä postaus ”inhimillisti” sinua, jos ymmärrät mitä ajan takaa. Paljon voimia teille ja kiitos ihanasta blogista ❤️

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      <3 Kiitos viestistä. Tämä on juuri yksi syy siihen miksi kirjoitin. Olen pitkin matkaa kertonut kuinka "kaikki ei ole aina helppoa, vaikka blogissa sitä puolta ei näy",ja nyt tuntui oikealta hetkeltä kertoa jotain konkreettista siitä miten elämä ei aina kohtele hyvin..
      IHanaa kesää jatkoa ja mukavaa jos viihdyt blogini parissa <3<3

      Vastaa
  9. Laura 21.07.2018

    Osanotto <3

    Vastaa
  10. Ronja 22.07.2018

    ❤️

    Vastaa
  11. NNiina 22.07.2018

    Hei Sara,
    Osanottoni sun isäsi puolesta! ?

    Vastaa
  12. Pinja 22.07.2018

    Rohkeasti kerrottu varmasti vaikeasta aiheesta, osanottoni <3 Ihailtavaa on, miten pidät kiinni tietystä yksityisyydestäsi! Lukijana haluaa kunnioittaa sitä, varsinkin kun nyt "raotit" tällaista asiaa, mikä on puolestaan luottamuksen osoitus meitä lukijoita kohtaan. Mukavaa loppukesää kaikesta huolimatta <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Ihanaa kuulla, että sieltä löytyy ymmärrystä, KIITOS <33 KAikkea parasta loppukesään 🙂

      Vastaa
  13. Suvi 22.07.2018

    Sara, olet rohkea ja upea nainen. Kiitos luottamuksesta näin erittäin henkilökohtaisen ja raskaan aiheen kanssa. Pidät kiinni yksityisyydestäsi mikä on minusta hienoa ja kunnioitettavaa. Kaikkea ei tarvitsekaan jakaa ja aina voi jakaa vain sen verran kuin itsestä tuntuu. Pidä tästä kiinni!
    Iso sydän sinulle ja perheellesi. Onneksi isäsi on läsnä aina sydämessäsi ja muistoissa, näin voit jakaa palasia hänestä myös mineillesi. Rakkautta ja rauhaa!

    Vastaa
  14. Niisku 22.07.2018

    ? Muistot on kalleinta kultaa.
    On rohkeaa tuoda asia esille ja olen ylpeä sinusta, asiaa ei varmasti ollut helppo tuoda esille vielä näin vuosien jälkeenkään. Mutta kiitos, kun sen teit.

    Vastaa
  15. Heidi 22.07.2018

    Vastaa
  16. Laura 22.07.2018

    Kiitos kun kerroit asian. Minusta kiteytit hienosti asian?. Media varmasti on utelias ja me lukijat, mutta minusta on hienoa, että avasit asian noin,jollain tapaa ehkä jossain kohtaa voi hengähtää,kun sanoi asian ”ääneen”,just silloin kun oli siihen valmis..Ei tarvitse piilotella asiaa,mutta ei tarvitse kertoa kaikkea..Jokainen suree eri tavalla, ihan joku ei julkisuuden henkilökin voi olla hiljaa,eikä puhu asiasta kenellekään tai vain harvoille.. Jokaisella on oikeus surra omaan tapaansa.. Minusta sä teit oikean ratkaisun,kun et julkisuuteen tuonut asiaa,sun ja teidän perheen hyvin voinnin takia.Liian herkkiä asioita tapahtui samaan aikaan..Kaksi suurta asiaa käsiteltäväksi..Voimia Sara, muistot pystyy sydämessä,kukaan ei vie niitä sieltä pois.. Oot uskomattoman rohkea ?..

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Osuit naulan kantaan.. juurikin näin.. Helpotti kun kerroin, mutta aiemmin en olisi voinut niin tehdä.. <3 Kiitos paljon ymmärryksestä. Kaikkea hyvää ja aurinkoa kesääsi 🙂 <3

      Vastaa
  17. Juuli 22.07.2018

    Voimia ja halaus Sara! <3 Oma isäni kuoli vajaa vuosi sitten, joten ymmärrän tuskasi. 🙁

    Vastaa
  18. Hanna-Tuulikki 22.07.2018

    Hei Sara. Ihan ekaksi kaunis kiitos ihanasta blogistasi, joka on ollut ihan ehdoton blogilempparini jo pari vuotta.
    Arvostan suuresti että jaoit näin kipeän asian meille lukijoille. Lämmin osanotto <3 Oma iskäni menehtyi äkillisesti äidin syliin viisi vuotta sitten, ja hänen menettäminen teki kipeämpää kuin mikään muu koskaan. Ja silti:
    "Me kuolemme, emmekä kuitenkaan kuole, vaan elämme niiden ihmisten sydämissä jotka ovat meitä rakastaneet."
    Aurinkoista kesänjatkoa sinulle ja perheellesi <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Otan osaa <3<3 🙁 Halaus!
      Ihana kuulla, että viihdyt blogissani. Kiitos todella paljon viestistäsi <3

      Vastaa
  19. Oona 22.07.2018

    Olipa herkkä ja kaunis kirjoitus isästäsi. ❤️

    Vastaa
  20. Johanna 22.07.2018

    Otan osaa.

    Vastaa
  21. Johanna 23.07.2018

    Sara ❤️ Oon syvästi pahoillani sun ja perheesi puolesta.
    Itsellänikin on kokemus siitä, kun joutuu samaan aikaan käsittelemään suurta surua ja menetystä, kun sisällä kasvaa uusi elämä. Se on tosi ristiriitaista, mutta minulla se oli myös jonkinlainen pelastus tilanteesta. Elämä antoi tarkoitusta, pitkään toivottu raskaus toi lohtua ja konkreettisesti näytti, kuinka elämän on jatkuttava.
    Lähetän sydämeni pohjasta saakka voimia ja lohdutusta tuleviinkin vuosiin ❤️

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.07.2018

      Kiitos tuhannesti Johanna <3 Mulla on sellainen fiilis, että meillä on aika tosi samanlainen elämänkatsomus ja tapa ajatella asioista. Halauksia sinne paljon ja kaikkea hyvää teidän perheen kesäviikkoon. 🙂 <3

      Vastaa
  22. Carla 23.07.2018

    <3

    Vastaa
  23. Vesa 23.07.2018

    Moi Sara! Kirjoituksesi osui jonnekin oikein syvälle. Menetin äitini liian varhain syövän uhrina vuosi sitten enkä vieläkään ole pystynyt käsittelemään asiaa. Valokuvien katseleminenkin sattuu liikaa. Siitä olen iloinen että ehdin kertoa äidilleni juuri ennen hänen kuolemaansa että hänestä tulee mummi. Ensimmäinen paikka jonne pienen tyttövauvan kanssa synnytyslaitokselta lähdimme oli hautausmaa jossa kävimme viemässä kynttilän mummin haudalle. Kiitos kuin jaoit oman tarinasi! Voimia sinulle ja omalle prosessillesi päästäksesi sinuiksi menetyksesi kanssa. <3

    Vastaa
  24. Tiina 23.07.2018

    Moi Sara 🙂
    Ollaan sielun siskoja, minullakin on Isä kuollut Tammikuussa 2015 🙁 ja ymmärrän että ei tietenkään voi puhua heti läheisen poismenosta, se vie oman aikansa, on muuten todella kiva tämä sinun blogi 🙂 mukava lukea sinun postauksia.
    Voimia ja jaksamisia <3 Terveisiä Joensuusta

    Vastaa
  25. Jonna 23.07.2018

    Olet rohkea ja vahva nainen. Syvimmät osanottoni. Onneksi suru muuttaa muotoaan ja muistot säilyy aina! <3

    Vastaa
  26. Niina 23.07.2018

    Otan osaa suruusi. <3 Liikutuin todella, kun luin tämän. Itsekin menetin läheisen viime syksynä. Tykkään paljon blogistasi ja tyylistäsi. Saanut sinulta hyviä vinkkejä ja joskus huomaan et sinulla on jotain mitä olen itse juuri hankkinut sisustukseen tai pukeutumiseen 🙂 Kivaa loman jatkoa ja jaksamisia.

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.07.2018

      Kiitos ja osaan otot sinne myös <3
      Ihana kuulla, kiitos 🙂
      Hei samoin, ihanaa kesää!!

      Vastaa
  27. Pia päivi 23.07.2018

    Hei. Osan ottoni isäsi åois menoon
    Itseltäni isä nukkui pois sairauden murtamana jo vuosia sit nuoruudessani. Ikävä oli silloin suuri kuten varmaan sinullakin
    Kiitti paljon blogistasi.luen sen aina. Hyvää kesän jatkoo ja jaksamista teille. ????⛵⚓

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.07.2018

      <3<3 otan osaa, ja kiitos!
      Ihanaa jos tykkäät blogistani :)

      Vastaa
  28. Anna 23.07.2018

    Moi, kyynel silmissä luin tämän! Onneks isäsi kerkesi kuulla raskaudestasi, hän varmasti seuraa teitä jostain! <3 kaikesta huolimatta ihanaa kesää teille! 🙂

    Vastaa
  29. Satu 23.07.2018

    Otan osaa suruusi Sara <3 ihanaa kuitenkin että ehdit jakaa iloiset uutiset ennen isäsi poismenoa!
    Oma isäni kuoli hieman yli kaksi vuotta sitten, ja ikävä on kova. 🙁 ymmärrän mitä käyt ja olet joutunut käymään läpi!
    Voimia sinne ja ihanaa kesän jatkoa <3

    Vastaa
  30. Viveka 23.07.2018

    Osanottoni Sara! Vaatii suurta rohkeutta puhua tällaisesta asiasta ja kukin avautuu silloin kuin on itse siihen valmis ja kertoo juuri sen mitä itse haluaa paljastaa. Itse menetin erittäin rakkaan läheisen alkuvuodesta ja suru on ollut valtava. Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan asiaa pystyy käsittelemään ja varmasti prosessi jatkuu vuosia. Kaiken surun keskellä kuitenkin sukuun odotettiin uusinta jäsentä, se loi mielessäni kuvaa elämän jatkuvuudesta. Eilen tämä pieni ihme sitten lopulta syntyi ja saan toimia kummina! Kuulostaa ehkä oudolta, mutta olen ajatellut että kun toisen on aina mennä niin elämä jatkuu uudessa tulokkaassa. Kaikkea hyvää sinulle, sun blogi ihan lemppari. Jatka samaan malliin <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.07.2018

      Ymmärrän hyvin.. otan osaa <3 Kaikkea hyvää ja kiitos todella paljon <3

      Vastaa
  31. Laura 23.07.2018

    Moi Sara,
    Olin muissa merkeissä tulossa laittamaan kommenttia, mutta täällä odotti pysäyttävä kirjoitus.. Otan osaa, todella ikävää että näin on käynyt, hankala edes löytää sanoja 🙁
    Jos tähän saa kirjoittaa asiaan liittymättätöntä, halusin vain tulla antamaan sinulle palautetta Kioski Foodista, olet aivan ihana videoilla, aivan täydellinen persoona ruokaohjelmaan, oikean valinnan teki Kioskin porukka. Tykkään ruokaohjelmista muutenkin, ja olet samanlainen lemppari kuin Rachael Ray ja Jamie Oliver. Minun mielestäni myös kaikki pieni jännitys tuossa 2. jaksossa oli täysin pois ja olit aivan luonnollinen. Jatka samaan malliin ja minä jatkan katselua Youtuben puolella joko livenä tai jälkeenpäin. Ihanaa kesää!

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.07.2018

      Kiitos tuhannesti <3<3
      Voi eiiiii, vähänkö siistiä. KIIITOS!! Et tiedäkkään kuinka paljon tuo mua tsemppaa.. en nimittäin oo omalla mukavuusalueella vaikka tykkään koko konseptista tosi paljon.. Silti jännitys on suuri. Mutta samalla tietty nautin kun saan tehdä niin oman oloista juttua 🙂 Ihanaa jos se näkyy. K I I T O S <3

      Vastaa
  32. Mimmi 26.07.2018

    Osanottoni sara ❤️ kiitos kun jaoit meille tämän, vaikka aihe ei varmasti ole helppo vielä tässäkään kohtaa ❤️

    Vastaa
  33. Paula Lukkariniemi 06.10.2018

    Osanottoni isäsi poismenon johdosta <3 kiitos kun jaoit tämän, vaikka aihe on vaikea. Tiedän miltä tytöistäsi tuntuu kun ettei ole nähnyt ukkia. Minä en ole nähnyt omaa isoisääni enkä vaariani koska he kuolivat ennen syntymääni. Koita jaksaa, elämä jatkuu.

    Vastaa