työ..?

me, muoti, ootd

Moi! Tajusin, että mulla lähestulkoon on aina kieli solmussa, kun joku kysyy ammattia. Haastavaa. Sanonko koko litanian vai valkkaanko jonkun yhden. Entä miten arvotan työt ja merkitseekö se, että kauan olen ollut missäkin työssä. Monesti summaan ammattini, niin että ”Teen näyttelijäntöitä ja lisäksi mulla on oma yritys jonka kautta teen paljon erilaisia töitä, kuten blogia, somea, jne)”. Nykypäivänä työt varmasti monilla nivoutuu entistä enemmän yhteen ja ammattia voi olla vaikea määrittää. Toisaalta on paljon työpaikkoja joissa jokaisella on selkeä oma rooli.

Tänä syksynä olen osannut pitää suht hyvän rajan työn ja vapaa-ajan suhteen. Kavereita en näe ihan niin usein kuin haluaisin, mutta tiedän että tätä maximi-kiirettä kestää vain enää reilun kuukauden. Oman yrityksen pyörittäminen vaatii oman hommansa, mutta samalla se on super motivoivaa.. Ja tosiaan elämämme menee aalloissa ja silloin kun on telkkarityöt + kaikki muut samaan aikaan, hommaa riittää. 🙂 Muistan kun kysyin teiltä (postaus kahden ja puolen vuoden takaa: Kuka sinä olet?) elämäntilanteestanne muutama vuosi takaperin ja sain hurjan määrän viestejä. Oli aivan sairaan siistiä lukea erilaisista ammateista, perheistä ja elämäntilanteista.

Nyt tuli mieleen, että olisi kiva kuulla millaisia haasteita teillä on töissä/opinnoissa? Onko työnne kuormittavaa ja tuppaako päivät venymään? Olisi ihanaa jo rustaisit ajatuksiasi kommentteihin <3

Hei muistatteko, kun pari viikkoa takaperin kerroin että kastuin urheilukisoissa (täällä) ja ostin extempore housut Cittarista.. No ne ovat nämä postauksessa näkyvät!!!! 😀 Vertailin Citymarketin valikoimaa ja en halunnut napata 15e kollareita, jotka eivät olisi tulleet muuten käyttöön. Yritin etsiä housut joilla olisi pitkä käyttöikä ja en voi uskoa, että löysin tällaiset rennot ruutukuviolliset housut itselleni. Juuri tällaisia olen laiskalla silmäilyllä etsinyt.

Kivaa torstaita! Mä pidän tytöt tänään vapaalla ja nautitaan toistemme seurasta. Kioski FOODin porukka oli aivan ihana ja perui tämän viikon youtube-liven, jotta saan rauhassa levätä kolarin jälkeen. Merkitsee niin hirveästi inhimillisyys ja se että asiat laitetaan tärkeysjärjestykseen. Nyt lähdetään aamupalalle ja sen jälkeen vierailemaan Polarn O. Pyret:in myymälässä. Päästään valkkaamaan topat ja villat kuntoon talvea varten. Täällä odotetaan jo ihan pikkasen lunta! <3Sara

kuvat / Amanda Aho

kengät / Dr Martens

housut / Citymarket

huppari / Bjön Borg / saatu

Vastaa käyttäjälle Sara Parikka Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

26 kommenttia

  1. Annariina 11.10.2018

    Sun blogi on aivan ihana ja piristää joka kerta mun päivää <3 + sun työjutut kuulostaa aina super kivoilta! 🙂 Mä oon 23 vuotta ja opiskelen yliopistossa neljättä vuotta kasvatustiedettä + opintojen ohella oon parina päivänä viikossa töissä kaupassa, koska jostain pitää saada rahaakin. Haastavinta tilanteessa on varmaankin se, että mun opinnot on aika itsenäisiä eli paljon tentteihin lukua, esseiden kirjoittamista ym. Kalenteri saattaa siis näyttää opintojen puolesta aika tyhjältä (tyyliin muutama luento viikossa), mut hommaa on kuitenkin hirveesti ja se on sitten itsestä kiinni että milloin ne hoitaa. Opiskelijan vapaa-aika on siis vähän häilyvä käsite, koska itse ainakin tunnen huonoa omatuntoa jos vaan lojun tekemättä mitään kun tiedän hommaa kuitenkin olevan, enkä siis oikein osaa ottaa vapaa-aikaa vaan mielummin oon koko ajan tehokas. Päivät usein venyy varsinkin silloin, jos ensin opiskelen kirjastossa aamupäivän ja sitten meen vielä iltravuoroon kaupalle. Sinällään pitkät päivät ei haittaa koska tykkään mun opiskelualasta älyttömästi, mutta usein stressaa se, että parisuhteelle ja muille läheisille ei jää aikaa niin paljon kuin haluaisin.

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Hei ihana kuulla, että tykkäät <3 🙂
      Kiitos kun kerroit, olipa kiva lukea 🙂
      Ymmärrän super hyvin tuon, että kukaan ei "valvo" sitä mitä tekee ja silti se paine on.. Just mun yrittäjä-hommissa sama juttu.. Mutta parasta on just tuo että selkeästi opiskelet intohimo alaasi.. hieno juttu. Kaikkea hyvää syksyysi <3

      Vastaa
  2. Niisku 11.10.2018

    Heip’s.
    Huoh, meidän arkeamme siivittää ekaluokkalaisen koulupäivät, oma opiskelu ja työssäkäynti sekä miehen kolmivuorotyö. Aikataulullisesti arkemme on haastavaa ja vaatii puolin jos toisin joustoa meiltä vanhemmilta. Tämä syksy ollaan lähes tulkoon kokonaan rauhoitettu vapaa-ajan suhteen niin, että se vähäinen vapaa-aika vietetään perheen kesken. Välillä on tilanteita jolloin haluaisin nähdä enemmän läheisiä ja ystäviä, mutta arvostan suuresti omaa ja perheen kanss vietettyä aikaa. Onneksi läheiset ja ystävät ymmärtävät tilanteemme ja sen, että tätä vaihetta elämässä kestää enää hetken ?.

    Välillä on todella rankkaa kaikkien aikataulujen, opiskelun, läksyjen ja työn suhteen ja koen huono äiti – omatuntoa siitä, etten ehdi olla lapseni kanssa niin paljon kuin haluaisin ja olen usein töissä viikonloput. Toisaalta koen huonoa omaa tuntoa siitäkin, että mies on niin paljon pois kotoa töiden vuoksi ja hän ei sen vuoksi elää perusarkea meidän kanssamme. Mutta tämä helpottaa onneksi keväällä, kun valmistun ja voimme keskittyä töihin, tytön kouluun ja perheeseen. Vastapainona tälle kaikelle arjen kiireelle vietämme aikaa mökkeillen, retkeillen ja olemalla vaan kotosalla.

    Kotityöt ja ihan se perusarki on siis aika pitkälti minun vastuullani, ja välillä on hetkiä että vois vaan lyödä hanskat tiskiin ja lähteä ovesta ulos – ajatuksia.. En osaa oikein kuitenkaan olla tekemättä mitään ja minua vaivaa tekemättömät työt ja askareet. Toki saan myös omaa aikaa ja silloin teen itselle tärkeitä asioita, kuten lenkkeilen tai luen hyvää kirjaa.

    Kaiken kaikkiaan tässä vaiheessa elämää iloa siihen tuo perheen kanssa yhdessäoleminen ja yhdessä tekeminen, vaikka ajatuksissa välhyäisikin jo tulevan viikon kiireet ja aikataulut. Mutta tässä ja nyt – sillä ajatuksella mennään eteenpäin ☺️?

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Heippa <3 Kiitos todella paljon kun kirjoitit. Tuli niin hyvä mieli ja fiilis vertaistuesta. Välillä oon aatellut, että onko meidän arki kreisiä aikataulu sekoilua ja muilla seesteistä rytmiä. Ymmärrän ajatuksiasi todella hyvin ja ihan samoja tunteita olen käynyt läpi. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja ihanaa syksyä, voikaa hyvin <3<3<3

      Vastaa
  3. Annika 11.10.2018

    Moi! Olen 26-vuotias lapseton nainen. Pari vuotta sitten löysin työn julkisella puolella, joka tarjoaa haasteita ja mielenkiintoa kunnianhimoiselle maisteritutkintolaiselle. Pari vuotta myöhemmin voin todeta, että ei ole sen arvoista – niin monta kertaa olen istunut iltamyöhään töissä pähkäillen mitä ihmeellisimpiä asioita, nukkuen stressaantuneena yöni huonosti. Tehtävänkuvani on laaja, ja laajenisi jos vain pystyisin lisävastuuta vielä ottamaan. Minua ja osaamistani työpaikalla arvostetaan, mutta onneksi tänä päivänä myös uupumuksesta puhutaan yleisesti, ja olen oppinut pitämään huolta itsestäni ja jaksamisestani. Rakastan mun työtä, mutta rakastan terveyttäni ja läheisiäni enemmän.

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Kiitos viestistä <3 Mielettömän hyvä pointti. Ei todellakaan ole sen arvoista. Olen itse miettinyt paljon uupumusta ja varmasti aiheesta juttua jossain vaiheessa. Olen myös tehnyt isoja konkreettisia asioita sen eteen, että ei olisi liikaa töitä. Todella hienoa kuulla, että olet oppinut pitämään huolta itsestäsi. <3 monesti sen tajuaa vasta kun on mennyt tilanne todella pitkälle, joten hyvä jos huomaa jo aiemmin ja osaa tehdä ratkaisuja. <3 Kaikkea hyvää!!

      Vastaa
  4. Loralii 11.10.2018

    Oon n. kolmekymppinen kahden lapsen kotiäiti . Lapsilla on ikäeroa 2v10kk .. Kotona saisin olla vielä kaksi vuotta. Mulla ei ole työpaikkaa minne palata ja se välillä stressaa ihan hirveästi ,kun työ jossa olin niin nautin siitä 🙁 .Toimipiste lopetti toimintansa juuri ennenkuin jäin äitiyslomalle ja ei ole uutta minne palata..Työssäni oli tosi hyvät työajat ja tiedän jos tekisin samaa hommaa muualla,joutuis lapset mahdollisesti oleen puoli yhdeksään asti illalla hoidossa.Tuki verkosto on tosi huono ja en halusi päivähoidossa pitää lapsia noin myöhään..Miehelläni on vuorotyö joten se laittaa omat haasteet.. Tiedän et ei oo mitään hätää ns kun aikaa kaksi vuotta ,mutta stressaan silti ,kun tiedän sen päivän koittavan kun kotihoidon tuki loppuu ja tuskin ihan miehen palkalla pärjää..On toki liitonraha ,mut nää sote uudistukset työn hauista ym stressaa,kun ei niitä töitä oo niin helppo löytää ja mun mielestä ei ole lapsille oikein et molemmat vanhemmat olis vuorotyössä ☹️..Nytkin ns eletään budjetti arkea ,et hyvää harjoittelua takana..Opiskelu ei kauheasti nappaa.. Olis kyllä ihana jos olis työ mitä vois tehdä itsenäisesti kotoa käsin,en oo vielä vaan keksiny mitä.. Nykyään tuntuu et kaikkia blogeja yms on niin paljon et onko edes saumaa sellaseen. Ja jotenkin kun siinä teidän papuadassa jossain jaksossa puhuttiin itsetunnosta,nii en varmaan uskaltais pitää sitä silleen et olis täysin tunnistettavissa.. Tähän varmaan tullaan siksi,koska melkein koko ala-asteen mua kiusattiin. Pohja syy oli varmaan se,et olin vaan hiljaisempi ja arka.. Siksi mun elämässä on paljon jääny asioita tekemättä kun vanhat arvet polttaa vaikka niistäkin on apua jo se 20vuotta kohta aikaa .. Mut ettei mee synkistelyksi ,nii kai ne asiat jotenkin järjestyy ?.. Hyvää syksyä teidän perheeelle ?

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Ymmärrän.. Mutta tosiaan ihanaa, että sulla on se pari vuotta vielä aikaa. Uskon, että asiat järjestyy ja myös mielessäsi muovautuu.. Onpa ikävä kuulla, että Sinulla on kiusattu tausta, olen pahoillani <3 toivottavasti olet saanut kokemusten kanssa jutteluapua. <3 Kaikkea hyvää arkeenne ja nauti näistä vuosista mitkä saat olla kotona lasten kanssa, ihanaa :)<3

      Vastaa
  5. Emma 11.10.2018

    Työni on fyysisesti raskasta ja kiireistä. Teen leipomossa töitä. Herätykset ovat aikaisia (aamuyö 05 ja 04 aikaan meen), jotta asiakkaat saavat ajoissa pullaa 🙂 Olen aina tehnyt tätä työtä ja pidän siitä kovasti! On mukavaa nähdä oman käden jälki. Toki arki on kuormittavaa, kun aikaisin meen..mutta pääsen ajoissa pois myös. Olen myös kahden pienen lapsen äiti. Arki tuntuu kyllä vilisevän silmissä eikä paljoa tuu todettua, että ei olisi mitään tekemistä! 😀

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Mahtava kuulla 🙂 Hehe, hyvin pystyn samaistumaan tuohon, että hommaa riittää 😀 Kaikkea hyvää teidän perheen syksyyn <3

      Vastaa
  6. Tytti 11.10.2018

    Valmistuin keväällä maisteriksi ja olen ollut vajaan vuoden uudessa asiantuntijatyössäni. Työni on monipuolista ja koostuu isommista ja pienemmistä projekteista, joista olen vastuussa. Työajat ovat joustavat toimistoajat ja työkulttuuri on rento eikä oleteta, että tehdään ylitöitä. Pidän työtehtävistäni, vaikka välillä turhauttaa, että edelleen tulee paljon uutta asiaa, kun haluaisin jo osata ”kaiken” 😀 toki projektit ovat täysin erilaisia eikä kaikkea voi etukäteen suunnitella ja osata. Eniten kaipaan samanhenkisiä työkavereita, jotka olisivat suunnilleen samassa elämäntilanteessa. Nyt suurin osa kollegoistani on miehiä ja monet lähellä eläkeikää eikä kahvipöytäkeskustelut useinkaan ole minua kiinnostavia, vaikka mukavia ihmisiä ovatkin. Ehkä nuorena naisena IT-hommissa se voi olla liikaa vaadittu.

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Kuulostaa huikealta. Mahtavaa, että olet mennyt rohkeasti omaa polkua. Kaikkea hyvää Sinun syksyysi <3<3

      Vastaa
  7. E 11.10.2018

    Selkeät tarkat työajat kaupassa työskennellessä, ei veny päivät eikä oo kuormittavaa sillain, mutta kauheena haluttais päästä jo eteenpäin ja saada esim omia vastuualueita niin niitä sitten mietiskelen iltasin? ps ihana tää ilmapiiri täällä sun blogissa ja huippua ko jaat niin rehellisesti täällä kaikkea, eikä oo vaan semmonen kiiltokuva. Muistan joskus ko alotit niin ajattelin et ”wauu se salkkarityyppi jakaa elämäänsä täällä”, tuntu niin siistiltä ko ei ennen nähny muuta ko telkkarista teitä näyttelijöitä niin tässä on kyllä päässy tutustuun paremmin. Nykyään en enää ees aattele sua pääasiassa salkkarit Peppinä vaan ihan Sarana ❤️

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Kuulostaa kyllä ihanalta rytmiltä, kun tietää mitä on tulossa 🙂 Hei ihana kuulla, että tykkäät <3<3 Kaikkea hyvää syksyysi ja halaus sinne!

      Vastaa
  8. Kati 12.10.2018

    Oon 4 ja 7 vuotiaiden tyttöjen äiti ja ammatiltani maatalouslomittaja. Rakastan konkreettista tekemistä, eläimissä on tietynlainen rauhallisuus, on oltava tarkka silmä ja tietyllä tavalla herkkyyttä lukea eläintä. Ja suomalainen maatalous <3 kai sitä ajattelen että tuon oman korteni kekoon että se täällä säilyy. (Haha, aika pieniä on ne korret!)

    Haastavaa on työajat. Herään keskimäärin klo 5 ja lähden tien päälle. Pahimmillaan ajan ~50km työmaille, olen töissä 3-4 tuntia ja lähden kotiin. PITÄISI jaksaa päivä elää omaa elämää ja tehdä kotitöitä mutta usein menee "autopilotilla" ja oon todella väsynyt. Sitten taas iltapäivällä n. klo 15 taas tien päälle ja sama rupeama töissä, illalla väsyneenä kotiin ja kiireesti muutama sana lasten kanssa ennenkuin käyvät nukkumaan.
    Työputkien pituus sekä vapaiden määrä vaihtelee TODELLA paljon. Välillä töitä on sen max 12 päivää putkeen ja välillä esim. 4. Vapaat vaihtelee yhdestä viiteen päivään kerrallaan.

    Siun elämän monipuolisuus ja aktiivisuus auttaa aina tsemppaamaan itseäkin <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Hei mieletöntä miten vaihtelevaa elämäsi on.. olipa ihana lukea. Kuulostaa niin mielenkiintoiselta. 🙂 IHana kuulla, jos viihdyt sisältöni parissa 🙂 Kaikkea hyvää teidän perheelle ja ihanaa syksyä <3<3

      Vastaa
      • Kati 15.10.2018

        Voi, miusta on aivan mieletöntä että löytyy tällainen näkökulma miten vastasit! 🙂 yleensä kuulee vain sitä kuinka rankkaa työmme on ja kuinka ihmeessä jaksetaan jne. ja se jää helposti päälle itsellekin!
        Josko yrittäisi vaihtaa omaa moodia siihen että työni ei ole raskasta, työni ja elämäni on vaihtelevaa ja monipuolista niin josko se mielikin olis kirkkaampi 😉

        Vastaa
  9. Fanni 12.10.2018

    Kuulostaa hyvältä. Tsemppiä jatkoon myös.

    Vastaa
  10. Mimmi 12.10.2018

    Moikka ? mulla nyt 3kk takana yrittäjyyttä omassa parturi-kampaamossa ja on kyllä ollut todella palkitsevaa ? ei yhtään niin stressaavaa eikä kuormittavaa kuin palkkatöissä oleminen, vaikka toisin ois voinut kuvitella ? tää on vaan niin mua varten. Oon aina rakastanut ammattiani ja tuntu että jouduin aiemmin tukahduttaa ja hillitsemään luovuuttani, enkä saanut panostaa niin paljoa asiakkaihin kun olisin halunnut. Nyt saan antaa 110% panostuksen, sumplia itse omat aikatauluni ja olla vastuussa kaikesta. Toki on aina pieni stressi siitä että riittääkö pienellä paikkakunnalla töitä, mutta luotan omaan ammattitaitooni ja asiakaspalveluni laatuun ? päivät venyy aika harvoin kamalan pitkiksi ja kaikki on kuitenkin itsensä kiinni. Jos otan asiakkaita iltaan, niin voin vastasuudessa mennä myöhempään töihin ja hoitaa aamusta asioita yms ? ja nyt ollaan kuukauden verran asusteltu samalla paikkakunnalla missä molemmat miehen kanssa työskennellään ja on ihanaa kun työmatkakulkemisen jäätyä pois onkin aikaa ja jaksamista huomattavasti enemmän ?

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      IHANAAA, oon super onnellinen sun puolesta. Vitsit mikä ilo on ollut seurata sun muutoksia. 🙂 Voit kyllä taputtaa itseäsi olalle ja olla ylpeä siitä, että teit rohkeita liikkeitä oman onnesi ja työn puolesta. Pelkkää parasta teille <3<3

      Vastaa
  11. J 13.10.2018

    Moi! Oon alle kolmekymppinen ja työskentelen päiväkodissa pääkaupunkiseudulla. Lastentarhanopettajia on vaikea saada, samoin sijaisia esim. sairaustapauksiin, melu ja riittämättömyyden tunne on valitettavasti arkipäivää. Tykkään työstäni valtavasti, mutta suunta, jonne tämä ala on menossa ei näytä hyvältä. Ryhmässä voi olla enemmän tukea tarvitsevia lapsia, jolloin välillä tuntuu ettei kaikkia lapsia ehdi huomioida päivän aikana. Toisinaan joutuu olemaan yksin vastuussa isosta lapsiryhmästä. Lisäkädet olisi erittäin tervetulleita! On työssäni toki paljon hyvääkin, ja parasta on nähdä kun lapsi oppii uutta. Toivoisin vain, että resurssit ja puitteet olisivat kunnossa, jotta voisin tehdä työni niin hyvin kun haluaisin. Mahtava duuniporukka auttaa onneksi jaksamaan ja on suuri voimavara 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 13.10.2018

      Voin vaan kuvitella.. teet hienoa työtä <3 Arvostan niin paljon lastenhoitajia ja lastentarhanopettajia.. Te olette sankareita ja mahdollistatte niin paljon. Todellakin pitäisi saada resursseja ja asiat paremmiksi.
      Ihana kuulla, että teillä on hyvä työporukka.. se on varmasti alallasi todella tärkeää <3 Kaikkea hyvää <3

      Vastaa
  12. Suvi 13.10.2018

    Moikka! Olen vastavalmistunut lähihoitajan avustaja/hoiva-avustaja tms. Tällä hetkellä olen työharjoittelussa eräässä päiväkodissa. Viihdyn siellä, mutta samalla mua stressaa, että jos en saa sinne jäädä niin minne sitten ja mitä teen? Mulla on aika paha näkövamma, (-70%) joka etenkin aluksi on hidaste. En näe kauas, enkä hyvin sivuille. Pärjään kyllä hyvin, mutta on se vaikeaa kun esim ei pysty/voi puuttua johonkin tilanteeseen kun ei ole nähnyt että mitä tapahtui. ”Hei, onks toi lapsi tuolla telineessä yksin?” Multa kysyttiin, en pystynyt sanoo kun en nähnyt sitä lasta. Nää on vaikeinta tilanteita, kun jos kävisi jotain. Onneksi ei ole käynyt mitään ikävää ja hyvin on mennyt.?

    Vastaa
  13. V 17.10.2018

    Moikka Sara! Sun blogia oon seurannut jo pitkään. Olen vaan laiska kommentoimaan, sillä lueskelen yleensä blogiasi vähän jälkijunassa postaus kerralla sillon ku ehtii. Mielestäni sun blogi on yks parhaimpia, on ihanan aito, positiivinen ja mielenkiintoisen sisällön lisäksi kivaa katseltavaa.
    Meillä eletään ruuhkavuosia kirjaimellisesti. Molemmat vanhemmat on täyspäiväisesti vuorotöissä(omat vuorot vaihtelee ja miehellä on säännöllisesti kiertävä kolmivuorotyö). Meidän kolmesta lapsesta yksi on päiväkodissa (minimitunneilla) ja kaksi ala-asteella. Lapset harrastaa 3 kertaa viikossa ja pelit päälle, isä harrastaa 1-2 kertaa viikossa ja itse opiskelen itsenäisesti (näyttötutkintona ja verkko-opintona) ja urheilen kun on aikaa. Arki on välillä niin kiireistä, ettei mitään järkeä. Päivät ei töiden puolesta veny kovinkaan paljon, mutta vapaa-aika menee mun opiskeluun, lasten ja miehen harrastuksiin, vanhenpainiltoihin jne jne. Aika hc yhdistelmä, mut toistaseks ollaan saatu arki rullaamaan ihan hyvin ja aikaa perheen kesken jää silti ihan kivasti.:)<3

    Vastaa
  14. Laura 22.10.2018

    Moi! Kiitos inspiroivasta ja niin ihanan positiivisesta blogista, jota olen seurannut jo pitkään 🙂 Olen itse parikymppinen nainen, jolla kätilöopinnot ovat loppusuoralla. Suurin haaste opinnoissa on tietämättömyys, sillä tykkään suunnitella elämää ja menoja etukäteen, perhe ja vapaa-aika ovat todella tärkeitä, kuten myös harrastukset ja ystävät. Ensimmäisenä työharkkapäivänä saa vihdoin käteensä työvuorot usealle viikolle, ja on hankalaa tehdä minkäänlaisia suunnitelmia, kun yllättäen saattakin olla esim. viikonlopun harjoittelussa 🙁 Lisäksi toivotaan että saan kevääksi harjoittelupaikan pk-seudulta, vaikka en perheellinen olekaan, niin ei huvittaisi lähteä yksinään asumaan toiselle paikkakunnalle kuukausiksi. Joudumme tekemään yö- ja viikonloppuvuoroja kuten henkilökunta, mutta emme saa mitää korvauksia… ja vuorot tulevat tietoon kovin lyhyellä varoitusajalla. Taloudellinen tilanne on myös hankala, kun on aika mahdotonta työskennellä harjoittelun ohella. Tuntuu että elämä on kovin sidoksissa tällä hetkellä, eikä pääse toteuttamaan itseään. Tällaisia haasteita täällä 🙂 Ihanaa syksyä sinulle ja perheellesi <3

    Vastaa