”Life is so much simpler when you stop explaining yourself to people and just do what works for you.”
Moi! <3 Näin tämän tekstin Henriikan ig-stoorissa ja nappasin siitä screen shotin. Halusin muistaa tämän tekstin, koska olen täysin samaa mieltä sanomasta. Huomaan kerta toisensa jälkeen olevani tilanteissa ”jumissa” ja koen, että tekemisiäni pitää selitellä. Saatan esim. joutua perumaan tapaamisen joskus siitä syystä, että en yksinkertaisesti jaksa. Aina ajoittain en muista varata tarpeeksi aikaa palautumiselle ja alan tekemään asioita sen mukaan mitä multa odotetaan.. Alan miellyttämään muita ja tässä kohdassa mennään pahasti väärin.
Onneksi vuosi vuodelta saan enemmän itseluottamusta sen suhteen, että toimin kuten sydän sanoo. En murehdi enää (=ainakaan niin paljoa) samalla tavalla mitä muut ajattelee, tai ymmärtääkö toiset. Sellaiseen ei vaan riitä aika tai aivokapasiteetti ja miksi edes pitäisi. En ikinä haluaisi, että kukaan ottaa musta paineita, joten samoin toivon että mun ei tarvitsisi miettiä liikaa toisten odotuksia. Olen luonteeltani kiltti ja kova joustamaan, joten mun pitää erityisen paljon kiinnittää huomiota siihen mitä mieltä mä olen ja mitä mä haluan tehdä. Se ei tietenkään tarkoita, että tekisi asioita toisten kustannuksella tai loukkaisi ketään. Kunhan vaan lopettaa turhan selityksen ja tekee kuten itselle toimii. Juuri tämä sanoma vapauttaa paljon elämästä ja mielestä tilaa.
Jakaako teistä kukaan näitä fiiliksiä? Vai millaisia ihmisiä te olette tällaisten asioiden suhteen?
Tänään 18.12 olen Helsingin Akateemisessa kirjakaupassa klo.17.00 signeeraamassa kirjaa sekä tapaamassa ihmisiä (Aivan mahtavaa miten kirja on kiinnostanut ihmisiä <3. Tuli ihan yllätyksenä! Kiiiiitos!! Pohjoisessa sitä saa vielä hetken odotella, mutta Etelä-Suomessa se löytyy jo aika hyvin. Toki netistäkin saa tilattua). Jos olet lähistöllä, niin tule moikkaamaan <3 Ihanaa tiistaita! Täällä ollaan jo niin lämpöisissä Joulutunnelmissa. <3Sara
ps. vitsit mua harmittaa, kun tuo kuvissa näkyvä pipo on kadonnut. Ostin sen nycin matkaa ajatellen ja en löytänyt sitä edes reissulle.. whaaat!? Pitää nyt vielä etsiä kaikki kolkat. Pipo (Arket) on nimittäin alpacaa ja aivan super pehmeä. <3 Toivotaan, että löytyy. Aina välillä meillä käy täällä lapsiperheen keskellä mystisiä katoamisia.. Ne kun voi löytyä IHAN MISTÄ VAAN pienten käsien kuljettamana. 😀
kuvat / Amanda Aho
Oon itsekkin ihan hirveästi tehny töitä sen eteen et osaan sanoa ei.Se et itse antaa paljon omaa aikaa,joustaa ja venyy ei aina sit kuitenkaan näy takaisin päin. Tän huomasin erään työnantajan kanssa. Joustin,tein sellaista mikä ei edes mun toimen kuvaan kuulunut,menin jopa kipeänä töihin ja tein jopa 6-7päivästä viikkoa välillä.Mitään en saanut vastavuoroisesti en edes yhtä ylimääräistä lauantai vapaata ystävän häihin..Lopussa mitä käteen jäi oli ,että väsyin ja oli pakko vaihtaa työpaikkaa,kun mikään ei riittänyt ja oli pakko opetella kultainen keskitie.. Monesti huomaan ajattelevani,et mitä muut ajattelee,mutta sillä ei todellisuudessa ole väliä. Vain omalla itsellä,omalla perheellä ja niillä läheisille ystävillä ja ne ymmärtää sua♥️..Joten samaistun sun tekstiin. Tsemppiä ja hyvää joululomaa teille ! Sun kirja vaikuttaa sun kuvauksien mukaan pieneltä irtiotolta arjesta,voi keskittyä hetken ihan siihen kirjaan ja hetkeen mietiskelemään.. Onnea hieno saavutus ?..
Jaan täysin noi fiilikset.. Kiitos kun kirjoitit 🙂
Hei ihana kuulla <3 toivotaan, että tykkäät! Kaikkea hyvää Jouluun! <3
Toi on niin totta? Mulla Se tuli iän myötä aivan itsestään
Mun sisko kans toistelee samaa, että ikä jeesaa 🙂
Luulen, että moni ihminen (nainen) painiskelee jossain vaiheessa elämää (kolmenkympin tienoilla 😉 ) melko samanlaisten itsetutkiskelujen äärellä. Varsinkin naiset ketkä ovat nuorena tulleet äidiksi, luoneet uraa tai peräti juuri näitä molempia niin sitä alkaa pikkuhiljaa syntymään sellanen terveämpi minä kuva, mitä ja miten haluaa elää 🙂 Olisko se sitä tervettä itsekkyyttä, mikä kasvaa?
Tunnistan itseni tuosta Ein sanomisesta varsinkin työelämässä. Oon kirjoittanut meijän alan mahdottoman pitkistä työputkista ja sen lisäksi meijän ”täytyy” olla tavoitettavissa myös vapaapäivillä, jos jollekin yrittäjälle tulee hätätilanne, pakkohan ne eläimet on hoitaa. Miun on täytynyt opetella sanomaan ei, ilman sen kummempia selityksiä JOS tulee puhelu kun olen vapaalla. Eikös se riitä perusteeksi että on vapaalla? 😉 ”Kova joustamaan” kuvaa/kuvasi miunkin luonnetta oikein osuvasti.
Huippua iltaa siulle signeerauksien parissa <3 <3
Kiitos kun kirjoitit. <3 Oli ihana lukea tämä! Hyvää joulua <3
Ei liity aiheeseen mutta pakko tulla vinkkaamaan pinaattipannariresepti kun podissa oli puhetta pinaattiletuista.
6dl maitoa, 2 kananmunaa, 2pss pakastepinaattia, 2dlvehnäjauhoja (voi olla myös glut.), 1dl kaurahiutaleita, 1tl suolaa ja 2rkl oliiviöljyä. Nämä sekaisin ja pellille. Alkuperäisen ohjeen mukaan 200asteessa 15-20min mut mulla ollut ainaki 30min.. suht tummaksi saa paistaa ja antaa vetäytyä hetken nii on helppo käsitellä sit. Niin hyvää, nopeaa ja helppoa.
Kiitos 🙂 Mä niin testaan näitä!!! <3
Tää on kyllä just näin. Pitää kirjottaa itellekin jonnekin ylös tuo lause muistuttamaan ?
<3
Heippa. Tekisitkö vuoden 2019 kalentereista postausta? Mitä on saatavilla yms?
Hei vois miettiä tätä 🙂 ihana idis!
Erittäin hyvä lause, vielä kun omaksuisi sen omaan elämäänsä. Mä oon kans just sellanen etten osaa sanoa läheisille ei ja pistän tietyt ihmiset aina itseni edelle. Tiedostan jopa useasti itse että nyt ei jaksaisi/haluaisi ja olisi parempi vaan sanoa ei, mutta siltikin erittäin harvoin niin teen. En tiedä miten tästä pääsisi yli, ehkä juuri iän myötä tai sit vaan pitäisi rohkeasti alkaa sanomaan eitä ja huomata ettei siinä mitään pahaa tapahdu.
Kiitos viihdyttävästä blogistasi ja paljon onnea kirjan johdosta!! Ja tietenkin ihanaa joulua koko teidän perheelle 🙂
Jaan ihan samoja ajatuksia tämän suhteen.. Kiitos kun kirjoitit <3 Hei ihanaa joulua sinne myös ja KIITOS 🙂 <3
Oot niin oikeassa! Oon välillä kamppaillut samojen ajatusten kanssa 🙂 Mutta ehdottomasti opeteltavan arvoinen asia 🙂 Kivat kuvat! <3
http://www.saarapyykko.com
just näin <3 Oi kiitos Saara!
Moi Sara. Päivämäärää kirjoitettaessa käytetään järjestyslukuja ja niiden tunnusmerkki on piste numeromerkin perässä. Yksi käytetyimmistä järjestysluvun merkintäyhteyksistä on päivämäärä, esimerkiksi 18.12. (Luetaan: kahdeksastoista kahdettatoista). Vaikka päivämäärämerkintä olisi lauseen keskellä, tulee piste merkitä myös kuukautta ilmaisevan järjestysluvun perään. Muuten, sen ollessa merkittynä näin: 18.12, se luetaan ”kahdeksastoista kaksitoista”. Siinä taas ei ole mitään järkeä ainakaan sen kannalta, että lukika ymmärtäisi kyseessä olevan päivämäärän. Julkaisevana kirjoittajana sinun olisi hyvä olla perillä edes oikeinkirjoituksen alkeista. Mukavaa joulua.
Moikka! Ahaaa, aina voi oppia uutta! Kiitos huomiosta 🙂 Mä kirjoittelen täällä tajunnanvirtaa ja tosiaan virheitä tulee ajoittain ihan liikaa.. :/ Onneksi on kielellisesti upeita blogeja tarjolla. 🙂