hermot tiukalla

hirstitalo, koti & sisustus, kuulumiset, lapset, me

Moi! Viime viikkoina oon saanut paljon viestejä täällä blogissa ja myös IG:n puolella liittyen äitiyteen tai siihen, että oon aina hyvällä tuulella. Kröhm kröhm.. Mikkoa tämä voisi ihan pikkusen huvittaa. 😀 Oon kyllä ihminen joka lähtökohtaisesti ajattelee hyvää ja olen luonnostaan positiivinen, mutta on minussa myös todella paljon ei niin kivoja puolia. Ajattelin, että tällainen postaus on nyt paikallaan. 🙂

Mun on vaikea herätä aamulla. Oon aina ollut suht huono heräämään, mutta nyt vauvavuotena se on todella vaikeaa. Tykkään eniten herätä ekana, jotta ehdin rauhassa heräämään. Saatan myös olla huonolla tuulella, jos oon nukkunut huonosti ja heti aamusta on hirvee hässäkkä ja melu päällä. 

Kolmas lapsi on herättänyt mussa ihan uudella tavalla riittämättömyyden tunteita. Mietin paljon omaa vanhemmuutta ja sitä, että mikä siitä tekee hyvää tai huonoa. Välillä pohdin näitä asioita ihan liikaa ja olen aika ankara itselleni. En haluaisi suorittaa vanhemmuutta ja pyrin keskittymään siihen, että elän lasten kanssa hetkessä. Tämä balanssin löytäminen ei ole todellakaan helppoa ja aina säännöllisesti ajaudun väärille poluille. 

Olen ajoittain kova murehtimaan ja otan kaikki lapsiin liittyvät haasteet raskaasti. Muutaman kerran olen ollut todella tiukassa paikassa pienten kanssa ja ne tilanteet lukeutuvat elämäni vaikeimpiin hetkiin. 

Oon suht tiukka kasvattaja. Vaadin käytöstapoja ja haluan, että perustaidot opitaan kotona. Lapsen ikätaso pitää tietysti ottaa huomioon, mutta en pelkää vaatia. Koen, että harvoin lapseni pompottaa mua, koska ne tietää että tietyn pisteen jälkeen äidin pinna ei enää veny. 😀 Pyrin myös aina kertomaan ennen tilannetta miten pitää käyttäytyä. Esim. ennen ravintolaan menoa käydään läpi miten siellä käyttäydytään ja mitä saa tehdä ja mitä ei. Oon huomannut, että toisto ja asioiden selittäminen auttaa.

Välillä on päiviä jolloin oon kiukkuinen, tiuskin tai  esim. työasiat pääsee liikaa vaikuttamaan perheen elämään. Näiden tilanteiden jälkeen pyydän anteeksi ja yritän tsempata. Koin asiasta joskus huonoa omatuntoa, kunnes tajusin että onhan lasten todella arvokasta nähdä kaikenlaisia tunteita. Kiukku, suru ja huonot päivät kuuluvat elämään ja sehän on vain inhimillistä. Jos suorittaisin jotain “täydellistä” kuvaa äidistä, niin sehän voisi luoda vaikka minkälaiset paineet lapsien aikuiseen elämään. Vai mitä mieltä olette? Loppupeleissä voin vain olla oma itseni ja yrittää parhaani. 

Mä jätän useimmin nämä fiilikset sisällöistäni pois, enkä myöskään nosta niiden merkitystä omassa elämässä. Tuntuisi hassulta valittaa (etenkin somessa) arkisista ja täysin normaaleista haasteista, kun niin moni asia on hyvin. Meidän lapset on terveitä, meillä on töitä jne. En kuitenkaan koe, että puskisin elämää läpi feikin reippaasti ja salaa hammasta purren. 😀 Tietty mun elämässä on myös vakavia ja surullisia asioita ja ne taas rajautuu kanavieni ulkopuolelle usein siitä syystä, että olen herkkä ja asioihin liittyy muitakin ihmisiä. Oon myös pohtinut, että tulisiko mun jaettua elämää laajemmalla kirjolla, jos ne pysyisi konteksissa ja “omien kanavien sisällä”. En pidä siitä, että erilaiset viihdeuutiset nostaa yksittäisiä lauseita tms ja yrittää saada ne näyttämään isoilta uutisilta. Ei ole hauskaa, kun omalle kohdalle osuu. Sisältöjen ja jakamisen suhteen kaikken tärkeintä on kuunnella omaa intuitiota ja tehdä niinkuin hyvältä tuntuu. 🙂

Toivottavasti tämä postaus oli mukavaa vaihtelua! Halaus sinne! <3Sara

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

32 kommenttia

  1. Kata 22.01.2021

    Kiva postaus ja kiitos kun jaat myös rehellisesti vaikeempiakin fiiliksiä, vaikka parasta sun sisällössä ehdottomasti onkin sen keveys<3 sen takia sua erityisesti seuraankin, että sun sisällöt tuo inspiraatioo ja hyvää fiilistä! 😊 Ja mitä tulee tuohon riittämättömyyden tunteeseen äitiydessä niin kuten itse sanoit, kukaan ei oo täydellinen eikä sellaista kannata esittääkään, se riittää että tekee parhaansa<3

    Vastaa
    • Sara Parikka 22.01.2021

      hei ihana kuulla, mullekin se keveys on just luontevinta ja tykkään itse seurata myös sellaisia 🙂
      Kiitos, ihanasti sanottu <3

      Vastaa
  2. Laura 22.01.2021

    Ihanan aito postaus, Sara! Kiitos, että jaat myös näitä fiiliksiä. Tällaiset ajatukset on ainakin omalla kohdalla tosi samaistuttavia ja inhimillistää some-maailmaakin melkoisesti! 🙂

    Aurinkoa kevääseen! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 22.01.2021

      kiva kuulla 🙂 Kiitos samoin, aurinkoa <33

      Vastaa
  3. Suvi 22.01.2021

    Olet täysin oikeassa siinä, että “täydellisen” vanhemman esittäminen ei ole lapsille hyväksi. Jos siis täydellisellä tarkoitetaan sitä, että on aina kärsivällinen, positiivinen jne. Oikeastihan siihen ei pysty kuin robotti ja kukapa haluaisi olla robottiäiti tai -isä 😀 Terveimmän kasvupohjan lapsi saa kodissa, jossa ihan kaikki tunteet ovat sallittuja niin aikuisille kuin lapsillekin. Tunteita näkemällä ja kokemalla niihin oppii suhtautumaan luonnollisena osana elämää eikä tarvitse esim. pelätä kiukkua tai yrittää piilottaa surua. Itse olen onnekkaasti saanut kasvaa kodissa, jossa kaikki tunteet sai näyttää ja jossa vanhemmat opastivat hienosti, miten kiukun voi purkaa satuttamatta muita jne. Se on mielestäni yksi arvokkaimpia asioita, mitä olen kotoani saanut ja auttanut valtavasti elämän eri vaiheissa niin itsetuntemuksen kuin ulkopuolelta tulevien asioidenkin suhteen. Tunteet ovat hyvästä!
    Se on toki ymmärrettävää, ettei kaikkea halua jakaa somessa. Eikä minusta pidäkään jakaa. Sinun blogissasi on parasta sen positiivisuus, joka ei kuitenkaan ole ulkokultaista kiillotusta. En ole koskaan ajatellut, että teillä kaikki olisi aina auvoista ja ihanaa, vaikka sisältösi positiivishenkisiä ovatkin. Ymmärrän, että on sinun valintasi tuoda positiivisuutta ihmisten elämään ja ehkäpä se onkin yksi suosiosi salaisuuksista. Aito positiivisuus tuo aito iloa lukijoille <3
    Ps. Pahoittelut, kun "vähän" innostuin sepustamaan 😀

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.01.2021

      samoja asioita täällä mielessä 🙂 kiitos pohdinnoista!
      upealta kuulostaa sinun tausta <3 ja hei kiitos, aivan ihana kuulla! Kiva, että näet kokonaisuuden ja isomman kuvan vaikka kaikki puolet eivät täällä näykkään! Ihanaa viikonloppua sinne 🙂

      Vastaa
  4. Sini 22.01.2021

    Kiitos kivasta blogista! Mun täytyy sanoa, että omasta mielestäni olisi vain ja ainoastaan inhimillistä ja jotenkin vielä aidompaa jos välillä jakaisit myös niitä ei-niin-kivoja, mutta lapsiperheille (ja muillekin) niin tavallisia arjen hetkiä. Ei se tekisi sun blogista/IG:stä yhtään sen raskaampaa vaikka siellä välillä kertoisitkin miten tytöt ei osannut käyttäytyä jossain tai mitä ikinä nyt sattuukaan. Ei esim. Vappu Pimiänkään some ole ollenkaan raskasta luettavaa/katseltavaa vaikka hän välillä avoimesti kertoo (ja näyttää :)) tyttärensä kiukuttelua. Keveää sisältöä se on silti. Ja minusta on ihanaa ja tärkeää, että esim. Marja Hintikka on puhunut myös joskus vaikka parisuhteen haasteista lapsiperhearjen keskellä. Silti he ovat varmasti Ilen kanssa suurimman osan mielestä ihana pari. Kuten tekin Mikon kanssa.
    Pointtina tässä, että minusta on ihanaa jos te vaikuttajat näytätte elämästänne myös muuta kun vain sitä meillä-on-ihanaa-ja-niin-nättiä. Jokainen tekee tyylillään, mutta on jotenkin lohdullista ja samaistuttavaa nähdä ennemmin elämänmakuista sisältöä, mihin kuuluu tietenkin paljon iloa, mutta välillä myös sotkua ja riitelyäkin. 🙂 Siitä tulee itselleenkin armollinen olo, että ”Veitolallakin on näitä vaatekasoja ympäri kämppää, mitä väliä jos mullakin joskus on.”
    Tämä siis vähän kärjistettynä. 🙂
    Toivottavasti osasin selittää mun pointin, ja siis tietenkin kaikki päättää itse omien kanaviensa sisällöistä. Kaikkea hyvää sulle ja teidän perheelle!

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.01.2021

      ymmärsin pointin ehdottomasti 🙂 ja itsekin tykkään seurata juuri heitä. Tuo on kyllä hyvä pointti, että eihän “normi” kuulumiset vie sisältöä pois kepeästä.. sehän tekee vaan hyvää.
      Kaikkea parasta myös sinne <3

      Vastaa
  5. Hanna 23.01.2021

    Niin samoja ajatuksia ja fiiliksiä ❤️

    Vastaa
    • Sara Parikka 23.01.2021

      <3333

      Vastaa
  6. Tuija 23.01.2021

    Hei Sara,musta blogisi on kiva ja raikas. Tykkään sen kepeydestä,mutta ok oli lukea viimeisin blogisi jossa kerroit muutakin itsestäsi,jokaisella on omat heikot kohtansa niinhän se on Ei tietenkään tarvitse jokaista kiukkua tänne kertoa eikä varsinkaan lasten juttuja joissa itkevät,kiukuttelevat yms eikä missään tapauksessa heistä kuvia sellaisten tunteiden vallassa. Tämä on sun aikuisen blogi ja vaikka lapsesi näkyvät kuvissa niin suojelet heitä niin,etteivät kasvonsa näy,ja lapset tarvitsevat muutenkin oman kotirauhan niin ettei heidän asioitaan levitellä maailmalle esim kiukkukuvin,surullista nähdä joidenkin blogeissa sellaista.

    Mukavaa talvea sinulle ja perheellesi ♡♡♡

    Vastaa
    • Sara Parikka 24.01.2021

      Kiitos viestistä <3 juurikin niin, samoja ajatuksia sisällön ja jakamisen suhteen.. 🙂 kaikkea parasta sinne myös ja ihanaa talvea <3

      Vastaa
      • Tuija 24.01.2021

        Kiitos ♡

        Vastaa
        • Sara Parikka 24.01.2021

          <3

          Vastaa
  7. pm 23.01.2021

    Kiitos paljon ihanasta vertaistukipostauksesta, oli juuri se, mitä just tarvitsin. Oot ihan paras! ,>
    <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 24.01.2021

      voi kiitos 🙂

      Vastaa
  8. Lanttulaatikko 24.01.2021

    Olet inspiroiva ja avoin ihminen, arvostan sua
    suuresti. itselläni myös 5v.tyttö joten kiva seurata toisia äitejä.

    Vastaa
    • Sara Parikka 24.01.2021

      kiitos, ihana kuulla <3 oi 5 on kyllä mainio ikä 🙂

      Vastaa
  9. Roosa 24.01.2021

    Olipas ihana lukea hieman erilainen postaus arjestasi😍 Olen lukenut blogia ihan alusta saakka ja nyt ensimmäistä kertaa päätin kommentoida. On ihan huikeaa lukea ja seurata sua instassa, olet jotenkin todella rento ja aito, nämä postaukset vain tukevat ajatusta sinusta ja miten ihana äiti/puoliso olet❤️
    Ymmärrän kyllä, että nämä postaukset ovat myös todella ristiriitaisia, kun postauksen voi jälkikäteen pongata jonkun toisen kirjoittamana… Tuli heti turhauttava fiilis kun näki sen muualla ja oli pakko palata vielä tähän postauksen ja tulla kirjoittamaan kommentti!

    Vastaa
    • Sara Parikka 25.01.2021

      Kiitos viestistä todella paljon, se lämmittää mieltä 🙂 ihanaa kun tulit vielä uudestaan tänne sen kirjoittamaan <3 joooh, ei vitsit.. vähän just ärsyttävää, kun vielä mietin et en tykkää noista viihteellisistä nostoista 😀 Ei voi mitään.
      Ihanaa viikkoa sinne ja toivottavasti pysyt vielä pitkään mukana täällä 🙂 Halaus <3

      Vastaa
  10. Linnea 25.01.2021

    Ihana postaus, ihanaa vertaistukea. Kiitos tästä <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 26.01.2021

      kiva kuulla, että tuli tarpeeseen <3

      Vastaa
  11. Heini 25.01.2021

    Ihanan rehellinen postaus! Olen miettinyt ennenkin, että pitäisi kirjoitella, miten tasapainoisilta ja hyviltä vanhemmilta vaikutatte lapsillenne olevan. Tömä postaus ei vähentänyt ollenkaan sitä! Sehän on hienoa, että pystyy näkemään ja sanoittamaan omia puutteita ja hankalia tunteita. Kun tunnistaa hankalat tunteet, pystyy niitä rakentavasti myös käsittelemään. Sitä kautta tunnetaitoja saa opetettua myös lapsilleen. Kukaan ei ole täydellinen (kaukana siitä) ja jos luulee olevansa, pettää itsensä 😀

    Olen itse lastensuojelulaitoksessa töissä, missä näkee ja kuulee kaikenlaista, siksi ehkä vielä hienompi lukea lapsiperheestä, jossa vaikuttaa arki rullaavan ja lapset ovat elämän keskiössä, niin kuin kuuluukin ♡ Tuokin herättää vain positiivisia ajatuksia, kun kirjoitat olevasi tiukka kasvattaja, rajoja ja rakkautta..

    Vastaa
    • Sara Parikka 26.01.2021

      Kiitos ihanasta viestistä <3 merkitsee paljon!
      Kaikkea parasta sinulle ja tsemppiä töihin. teen tärkeää työtä 🙂

      Vastaa
  12. Teija 25.01.2021

    Hienoa kun kirjoitat aidosti ja rehellisesti siitä, mitä elämä on lapsiperheessä, iloineen ja suruineen. Tsemppiä teidän koko perheelle 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka 26.01.2021

      Kiva kuulla, että tykkäsit 🙂 Kiitos samoin sinne! 🙂

      Vastaa
  13. Annie 26.01.2021

    Itse en ole perusluonteeltani mikään super positiivinen (pitäisikö jopa sanoa, että valitettavasti näin) ja pakko tunnustaa, että ehkä juuri sen vuoksi sellainen “positive vibes only” -meininki somessa vähän ärsyttää. En tarkoita, että haluaisin lukea pelkkää jatkuvaa valittamista keneltäkään, vaan enemminkin niin, että mielestäni myös ajoittainen vastoinkäymisistä/huonoista fiiliksistä kertominen (vaikkakin sitten kepeämpään tyyliin ilman mitään syvällistä avautumista) tuo somesisältöönkin sellaista tietynlaista inhimillisyyttä. Kun valitettavasti harvan ihmisen elämä varmaan tosiasiassa kuitenkaan on mitään pelkkää ruusuilla tanssimista!

    Vastaa
    • Sara Parikka 26.01.2021

      tuo on kyllä totta.. elämään kuuluu kaikki puolet. Kaikkea parasta sinne! <3

      Vastaa
  14. Kiitos kivasta postauksesta. ihana sinä ja suloinen perhe!

    Vastaa
    • Sara Parikka 26.01.2021

      Kiitos paljon <3 Kaikkea parasta sinne 🙂

      Vastaa
  15. Jonna 29.01.2021

    Kiitos Sara ihanasta, avoimesta kirjoituksesta! Tekstisi sai oman itsetutkiskeluni liikkeelle ja hyvä niin. Oma olo on paljon rauhallisempi kuin eilen. 🙂
    Täällä myös eletään ruuhkavuosien kiireisintä aikaa kahden lapsen kanssa. Rakennettiin samaan aikaan taloa teidän kanssa ja meillä ei todellakaan ollut helppo rakentaminen, sattui mm. talon maan tasalle palaminen ja paaaaljon kaikkea muuta vastoinkäymistä, mutta täällä sitä nyt ollaan uudessa kodissa, jossa asuttu kohta vuoden. Talonrakennusvaihe oli rankkaa, mutta olen kokenut äitiyden aina jollakin tasolla suorittamiseksi, mitä ei rakentamisvaihe todellakaan parantanut. Miksi mainitsen meidän haasteellisesta rakentamisesta.. syy on se, että itse olen ainakin sortunut usein lasten kanssa “kriiseillessä” siihen, että etsin syitä kiireisestä arjesta, työsterssistä, mistä syystä milloinkin äiti on kireenä.
    Olen jo aiemmin tajunnut jollakin tasolla, että äitiyteen on itselle tullut suorittamisen fiilis, ja se on satuttanut itseä todella kovin. Lapset, kun on maailman rakkain asia.
    Kun luin kirjoituksesi suorittamisesta, oivalsin tällä kertaa syvemmin tuon oman suorittamiseni ja aloin ihan tosissani miettiä, mistä se johtuu. Ainahan elämässä sattuu ja tapahtuu asioita, mutta miksi jään suorittamiseen jumiin, mikä on alkanut näkyä myös oman lapsen käytöksessä. Eilen mieheni totesi aivan ihanan lauseen joka osui ja upposi “kokeillaanko näyttää lapsille oikeaa elämän elämistä kaikkine tunteineen eikä elämän suorittamista jatkuvalla kireydellä”. Voi, mikä asioiden selvittäminen tästä alkoikaan ja lapseni kysyi yhtäkkiä “äiti, onko mummi jutellut sun kanssa asioista niin kuin me jutellaan”. Itkuhan siitä tuli ja tajusin sillä hetkellä kerrankin, että turhaan syyllistän itseäni vuodesta toiseen, kun pelkään käyttäytyväni, kuten oma äiti on minun kanssa ollut. Kyllä meillä näytetään tunteita lapsille ihan kaikkine suruineen ja iloineen. Meillä, kun ei koskaan puhuttu mistään oikeista asioista lapsuudenkodissa.
    Tärkein oivallus tässä oli se, että oma suorittamiseni on johtunut pääasiassa siitä, että olen pelännyt olevani yhtä etäinen äiti omalle lapselle, kuin omani on ollut, mutta en ole tajunnut, että tuo pelko on nimenomaan aiheuttanut sen kaiken hampaiden kiristelyn ja sisäisen pahan olon, mikä on myös aiheuttanut turhan äksyilyn lapsille.
    En tiedä, saitko yhtään kiinni ajatuksestani, mutta kiitos tekstistäsi. Kyllä avoimuudella ja rehellisyydellä on aina positiiviset vaikutukset ihmisiin! <3

    Vastaa
    • Sara Parikka 29.01.2021

      aivan mahtava viesti. mä täällä herkistyn. <3 oot mieletön äiti ja toihan on se upein juttu, että pystyy korjaamaan edellisen sukupolven asioita. hyvä sä!!!! miehesi toteamus on myös aivan kultaa. pidän sen itselleni mielessä. Kiitos ja kaikkea parasta koko teidän perheelle <3

      Vastaa