Mikä musta tulee isona.. Oon miettinyt usein ja lyönyt päätäni seinään sen suhteen. Täytyisi keksiä joku selkeä suunta ja tavoitella sitä. Aika ajoin mä palaan tähän samaan teemaan ja taas hetken kuluttua jätän asian rauhaan. Vielä ei ole tullut päivää, että tekisin jotain mitä en haluaisi vaan olen lipunut eteenpäin elämässä ja uralla. Kuitenkin mielessä pyörii se, että joku tutkinto olisi hyvä olla ja pelkkä yo-pohja ei pitkälle kanna. Toisaaltaan taas työvuosia on jo melkein kymmenkunta takana ja uskon senkin voimaan. Aina tulee joku uusi juttu mihin on siistiä lähteä mukaan ja joka vuosi olen tehnyt jotain mistä edellis vuonna ei ole ollut hajuakaan. Tällä hetkellä teen töitä, kirjoitan blogia ja opiskelen viestintää. Sisustussuunnittelu kulkee mukanani arjessa ja olen ottanut harkiten uusia projekteja. Välillä mietin, että onko pakko valita? Pitääkö tehdä yhtä hommaa 8-4 ja jäädä samasta työstä eläkkeelle. Jos se olisi haaveni niin sitä kohti menisin, mutta ääh ei ollenkaan! Haluan tehdä kaikkea ja mieluusti epäsäännöllisen samaan aikaan. Ensi vuoden olen taas äitiyslomalla, mutta teen lyhyitä työhommia oman jaksamiseni mukaan. Muutamia sovittuja juttuja jo on, vaikka pääosin tarkoitus on olla pienokaisen ja taaperon kanssa kotosalla. Onneksi Mikko elää myös aika monesta osasta koostuvaa arkea, joten meidän on helppo sovitella aikataulut perheelle sopiviksi. Niin, että molemmat saavat olla mahdollisimman paljon lasten kanssa, mutta myös tehdä niitä omia juttuja.

Yritän ajatella, että se päämäärä ei ole se juttu.. vaan se matka. Eteenkin mun tapauksessa luulen, että mitään päämäärää ei ikinä saavuteta vaan matka jatkuu koko ajan. Turhaa odottaa jotain pysyvää jos liikkeessä on hyvä olla. Välillä sitä vaan kaipaa säännöllisyyttä, turvaa ja jotain lupausta siitä että kaikki menee hyvin. Nykymaailmassa eläkevirkoja ei jaella ja monet eivät sellaista tavoittelekkaan. Olen myös yrittänyt iskostaa päähäni, että asioiden ei tarvitse mennä niin kuin lukiossa suunnittelin. Salkkarit tuli elämääni tuolloin ja teki aivan uskomattoman elämänpolun, joka kuljettaa edelleen. Lukiosuunnitelmien pohjalta olisin pian valmistumassa luokanopettajaksi, eikä sekään toki kuulosta huonolta.

Monesti kuulee puhuttavan, että lapsen saanti saa naiset pohtimaan ja kyseenalaistamaan tulevaisuuden suunnitelmia/uraa. Voin kertoa, että täällä on pohdittu mikä musta tulee isona.. Onko teillä pyörinyt samoja ajatuksia? Vai tiedättekö tarkalleen mitä kohti olette menossa? Ollaan myös spekuloinut ystävien kanssa, että vaikka tietäisi tarkalleen mitä kohti on menossa niin matka ei ole sen tietämisen johdosta yhtään sen helpompi. Parasta vain oppia elämään hetkessä.

<3Sara

Moi! Nähtiin viikonloppuna äitini ja siskojeni kanssa. Kaikilla oli vaatteissa raitaa paitsi yhdellä siskoistani.. siitä saatiin sitten hyvin vitsiä aikaan. Olin pukenut myös Matildalle raitaa. Tänään meen neuvolaan ja iltapäivästä moikkaamaan kaveria. Kivaa viikon alkua! <3Sara

Heippa! Monet ovat kyselleet, että eroaako raskauteni toisistaan ja millä tavalla. Luulen, että raskauksien lyhyt väli on johtanut siihen, että en koko ajan kyttää mahan kasvua tai seuraa vauvan kaikkia kuulumista. On jotenkin varmempi olo, eikä jännitä läheskään yhtä paljoa. Nyt jännittää taas eri asiat, kuten Matildan hoitokuvio synnytyksen tullen ja kuinka nopea lähtö tulee olemaan.

Ensimmäinen raskaus on jollain tapaa niin ainutkertainen. Kaiken käy läpi ensimmäistä kertaa. Elämässäni oli tuolloin myös paljon luppoaikaa ja käytin sen ajan lepäillessä, telkkaria katsoessa ja tiedon keruussa synnytystä ja vauva-arkea ajatellen. Jännitys oli kova ja joka puolelta kuuli tarinoita kivoista-kamaliin. Piti yrittää pitää pää kylmänä ja uskoa että kaikki menee hyvin. Ensimmäiset hankinnat tehtiin ja loppua kohden vauvaa odotettiin todenteolla saapuvaksi. Ne viimeiset viikot olivat tuskaisen pitkät. Lopulta hän saapui ja täytti kaikki odotuksemme potenssiin miljoona.

Toinen raskaus on omalla tavallaan ainutkertainen, kuten on jokainen raskaus. Toisesta raskaudesta iloitsin, itkin onnesta ja sen jälkeen raskaus on kulkenut siinä sivussa. En ole ollut perillä päivistä, mutta viikot jokseenkin muistan. Vahva luotto on siihen, että kaikki menee hyvin. Mahaa en ole kuvannut tiuhaan ja vauvan kuulumisia kerkeän miettimään usein iltaisin nukkumaan mennessä. Tuntuu kuitenkin, että side mahassa kasvavaan vauvaan on jo tässä vaiheessa todella voimakas. Ymmärrän jotenkin konkreettisemmin mitä lapsen saaminen merkitsee ja se herättää vahvemmin tunteita kuin viime kerralla, jolloin en pystynyt aavistamaan mitä tuleman pitää. Kuulin viime viikolla radiosta Laura Närhen ”siskoni” kappaleen ja piti oikeen tsempata ettei silmät täyttyisi kyyneleistä.

Tällä hetkellä oloni on oikein mukava ja mahani ei ole mielestäni kasvanut yhtään odotettua enempää. Aika lentää nopeasti joten yritän muistaa nauttia tästä raskaudesta. <3Sara

Moi! Olisin voinut nukkua tänään pitkälle aamuun, mutta arjen rytmi herätti jo seitsemän jälkeen. Toisaaltaan on ihana huomata ysin-kympin aikaan, että päivä on täydessä käynnissä. Viikonloppuun kuuluu pitkään nautittu aamupala, smoothie ja monet kahvikupit. Matilda touhusi, luki kirjoja ja leikki. Mietin eilen omaa stressinsietokykyä ja miten tärkeää olisi hallita mieltä eteenkin nyt lasta odottaessa. Stressihän on yksi pahimmista jutuista millä vauvaa voi häiritä.. Olen yrittänyt muistaa tämän.

Tykkään tehdä asiat tehokkaasti ja mielellään hoitaa monta juttua samaan aikaan. Tämä saa pään käymään välillä kierroksilla ja sydämmen hakkaamaan. Näitä stressaavia hetkiä oon yrittänyt parhaani mukaan välttää ja myös laskea omaa vaatimustasoa esim. kodin siisteyden suhteen. Tärkeimpänä juttuna olen varmistanut, että saan riittävän usein syötyä ja juotua vettä (paljon).. Jo tuo säännöllinen syöminen on auttanut arjessa älyttömän paljon, eikä päivän aikana ole tullut hedari hetkiä tai heikotusta. Toisena juttuna tulee lepo, lepo, lepo josta en tietenkään pysty nauttimaan täysin samalla lailla kuin ensimmäisessä raskaudessa. Onneksi Matilda ei herää öisin, joten silloin voin itsekkin nukkua pitkän pätkän putkeen.

Parhaita on myös arkivapaat ja viikonloput. Tytön nukkuessa päikkäreitä voi itsekkin levätä tai tehdä juttuja mitkä odottaa tekijää. Tänään jäädään kotiin ja vietetään täällä päivä. Huomenna nähdään perhettä ja ystäviä. Ihanaa viikonloppua! <3Sara

Heippa! Aattelin kirjoitella teille pitkästä aikaa postausta ”päivä mun kanssa” muodossa. Tämmösiä päiviä meillä on viikossa 2-4kpl riippuen duuneista. Kivaa iltaa! <3Sara

07.30-80.30 Matilda heräsi seiskan aikaan ja tuli herättämään mut aamulukujen ja leikkien jälkeen. Sitten tehtiin smoothie jota tyttö sai myös oman lasillisen. Neiti on ihan innoissaan tekemässä smoothieta aamuisin, kun hän saa auttaa laittamaan tuotteet ja kääntämään tehosekoittimen päälle. Matilda söi myös aamupalan kotona. 08.30-10.00 Lähdettiin viemään neitiä päiväkotiin ja mentiin piknikin kautta töihin. Piknikistä mukaan tarttui aamupala ja kahvia. 10.00-12.00 töitä ja veden juontia. Vesi on niin tärkeä mulle päivän aikana! 12.00-14.00 Lounas, ensi viikon aikataulujen sumpliminen, pieni lepohetki. 16.30-17.30 Matildan haku tarhasta, päivällinen ja haliminen.  17.30-19.00 Lilan ulkoiluttaminen, pihatöiden teko ja pallomerileikit..

19.00-20.00 Iltakylpy, iltapala, haliminen, hampaidenpesu ja nukkumaan.

20.00-21.30 Omena-kauraherkuttelu, huomiseen valmistautuminen, postauksen teko, suihkun kautta nukkumaan.. huomenna aikainen aamu. Hyvää yötä! <3 

Moi! Tänään keräsin 10min omenoita puusta ja niitä kasaantui paljon enemmän kuin osasin aatella. Pitäis nyt saada aikaiseksi kerättyä kaikki hyvät talteen.. Tänään on ollut kokeilussa omena-kaurapaistos jäätelöllä ja se onnistui kyllä hyvin! Tein sen suunnilleen tämän reseptin mukaan. 🙂

Mietittiin siskon kanssa viime vkl mökillä ollessa syksyn trendejä. Kerroin hänelle, että mua ei paljoa nappaa uutuus jutut tai ylipäätään syksykuteet raskauden vuoksi. Jotenkin aattelin mennä muutamilla äitiysfarkuilla, leggareilla ja neuleilla. Sitten keväällä voin taas valveutua ja hommaa jotain uutta ja kivaa. Yleensä syksy on pukeutumisessa mulle se inspiroivin ja kivoin aika, mutta nyt ajatus siintää jo tulevassa. Takit menevät varmasti syksyn vielä kiinni, mutta alkutalven meinaan pärjätä avonaisella takilla. Tietysti jos tulee jotain paukkupakkasia niin pitää miettiä uudemman kerran. Syksyä fiilistelen sitten tänä vuonna enemmän kynttilöiden, koti tekstiilien ja ruuan kanssa. Toimii toki niinkin!

Hiusinto on iskenyt pitkästä aikaa. Mulla on kasvanut oma väri nyt noin 10-15cm ja tykkään kovasti kylmän vaaleanruskeesta sävystä. Mun oma väri on näkynyt näin paljon viimeksi joskus ala-ylä asteella joten tekee hiuksille varmasti hyvää. Saas nähdä mitä tämä raskaus ja sen jälkeinen hormoonipyöritys tekee kasvulle. Vielä on haaveissa pitkäksi kasvanut oma tukka. Ajattelin tänään tehdä oliiviöljy-avokado hoidon hiuksille, jotta ne sais vähän lisää kosteutusta ja eloa. Voisinkin keräillä tänne blogiin parhaita hiustenkasvatus vinkkejä… luonnonmukaisuudesta tulee iso plussa. Laittakaa kommenttia ja kerään erillisen postauksen jos aiheesta tulee mietteitä! <3Sara

Tehttin viimeisillä lomaviikoilla kaikki jutut mitkä olivat jääneet lomaillessa tekemättä ja käytiin mm. Porvoossa+Hangossa. Porvoon retkipäivälle sattui vähän sadekuuroja, mutta istuttiin sateen tullessa aina kahvilassa. Kierrettiin vanhankaupungin putiikit ja ostettiin lahjoja ystäviemme juhlia varten. Mukaan tarttui kotiin kahvia, uudet keepcup-mukit, Matildalle kaulakoru ja muutama siirtotatuointi. Voi sitä onnen määrää, kun Matilda sai ensimmäistä kertaa tatskan käteensä. Hän kulki monta päivää käsi ojossa ja esitteli ”tatutia”. Nukkumaankin piti mennä niin, että tatuointi näkyi yöpaidan hihan alta. Porvoossa vaatteina mulla oli hyvin perus mekko ja neuletakki. Mukavaa päällä oltavaa raskaana ollessa ja jos istuu vähänkään pidempään autossa.

Tänään meillä oli kavereita kylässä. Syötiin pasta bologneseä ja omenoita suoraan puusta. Taidankin tänään illalla ketätä enimmät omenat talteen, että ne ei kerkeä tippumaan. Oon jo litsannut liian monta jalkojen alle. Kivaa iltaa! <3Sara

Oltiin koko viikonloppu siskoni mökillä..

rentoutumista, hyvää ruokaa, kaunis ilma, upea luonto, marjat, seura, lepo, uni, saunominen, uiminen

Nyt uuteen viikkoon valmiina! <3Sara

Heippa! Lupasin laittaa reseptiä täytekakusta, minkä leivoin siskoni rapujuhlille. Kyseessä oli äitimme rakastama perinteinen mansikkakermakakku, tosin laitoin väliin myös banaania. Oon tehnyt tämän kakun pari kertaa kesän aikana ja molemmilla kerroilla se on onnistunut hyvin. Kakku maistuu myös hyvältä seuraavana päivänä, joten voi huoletta tehdä ison kakun vaikkei se heti mahaan uppoisikaan.

Pohja

kokeilen usein erilaisia reseptejä pohjiin ja tällä kertaa tein sen kinuskikissan reseptin mukaisesti. Tein taikinan neljästä kananmunasta, sillä vuokani halkaisija on 23cm. Käytin myös perunjahon sijasta venhäjauhoja, koska mulla ei ollut perunajauhoja. Pohjan onnistuin hyvin leikkaamaan kolmeen osaan.

Täytteet

-käytin välissä 500g suomalaisia pakastemansikoita, joihin sirottelin sokeria ehkä noin 3rkl joukkkoon

-3 kappaletta banaania muussattuna

-noin. 3 dl kermavaahtoa vaniljasokerilla maustettuna

Jokaisen kakkulevyn kostutin maidolla, joka oli makeutettu vaniliinisokerilla (1,5dl maitoa ja 1tl vaniliinisokeria). Kostutuksen jälkeen laitoin mansikka muussin, sitten banaanin ja lopuksi kerman. Kannen jätin koristelematta ja laitoin kakun vetäytymään jääkaappiin. Vasta juhlapaikalla vatkasin kerman ja asttelin vadelmat kakun päälle. Näin kakku pysyi kauniina ja näytti pöydässä freessiltä.

Onko teillä suosikki kakkuja? Mä odotan jo syksyä ja joulua kun alkaa tehdä mieli sacher- ja porkkanakakkua. Loppu kesästä täytyy ehdottomasti leipoa Mikon lemmapri lakkakakku. Tein viime vuonna ensimmäistä kertaa ja se oli kyllä todella hyvää!