kolme raitaa

yleinenTags:

Moikka! Tämä viikko on täyttynyt melkein ennen kun se on kunnolla alkanut. Ystävien tapaamisia, työjuttuja, perheaikaa, uimista, laskujen maksua, asunnon etsintää jne. Aika perushommaa siis!

Onneksi meillä molemmilla on koulu hetken aikaan hyllyllä, koska se vielä puuttuisi. 😀 Olen käynyt viestinnänopintoja Helsingin avoimessa yliopistossa, mut ne ovat jääneet kokonaan kiireen jalkoihin. Ehkä vielä jonain päivänä jatkan kurssien suorittelua, mutta toisaaltaan taas voi hyvin olla että elämä ja työt vievät omalla painollaan. On hassua miten aina oletin että käyn koulut, mutta reitti olikin ihan erilainen. Hyvä niin! Mieluusti kuulisin teidän elämän reiteistä? Miten ootte päätyneet tekemään sitä mitä teette? Onko palo ollut vahva vai onko hommat löytyneet puolivahingossa?

Tästä asusta tuli mieleen, että mun Louis Vuitton never full laukku on ollut todella kauan pölyttymässä kaapissa. Jotenkin rento Adidaksen kassi toimii paremmin ja tuo kivaa särmää/sporttisuutta asuun. Ihan eri fiilis merkkilaukun kanssa. Ehkä tulee aika milloin luikkari tulee taas käyttöön, mutta kiva välillä käyttää jotain muuta.

Mukavaa tiistai iltaa, me suunnataan balettitunnille! <3Sara

collage_fotorpooi OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

10 kommenttia

  1. Avatar Mimmi 20.09.2016

    Täällä myös viikot menee niin hujauksessa ettei ehdi ees tajuamaan kun tuleekin jo vapaapäivät eteen ja arkiviikko on taas kuitattu ? mä en oo ikinä ollut mitään opiskelijatyyppiä. Mihkään paljon opiskeltavaan ammattiin en varmaan ois ikinä edes halunnut tähdätä ? lukupäätä kun mulla ei sinänsä oo ikinä ollut, eikä kyllä liioin kiinnostustakaan. Luovuus ja heti nähtävissä oleva oma kädenjälki on aina kiehtonut paljon enemmän ? oon ihan pienestä asti tiennyt, että mikä musta tulee isona. Tavotteeseen pääsy vaan ei ollutkaan ihan niin helppoa kun olin kuvitellut. Kävin peruskoulun vähän niin ja näin, joten keskiarvo yhteishakua varten ei ollut mikään päätä huimaava.. Kolme kertaa hain ammattikouluun, kunnes loppujen lopuksi päädyin yksityiseen kouluun opiskelemaan hiusalan perustutkintoa kun ammattikouluun en olisi vielä kolmantenakaan vuonna päässyt.. mulla varmaan hieman omaan ammatinvalintaan vaikuttanut myös se, että äitini on myös ammatiltaan parturi-kampaaja ja pienenä tuli paljon seurattua ja ihailtua sivusta äidin työskentelyä ? ihanaa viikkoa sinne ? ps. Ihan superhuippuja noi tuorekset postaukset! Josko mekin niistä saatais jotain poimittua omaan arkiruokailuun ?

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 21.09.2016

      Jep, sama homma, viikot vierii 🙂

      Kuulostaapas TAAS KERRAN tutulta tuo koulunkäynti juttu. Tajuun mitä meinaat 🙂
      Ihana että päädyit samalle alalle äitisi kanssa <3
      Kivaa viikkoa teille myös 🙂 ja hei kandee tosiaan koklaa niitä tuoreksia, mut ainaki yllätti positiivisesti ja oon lisäilly niitä kaikkiin meijän perus ruokiin ilman mitään maustamista jne.
      Hali <3

      Vastaa
  2. Avatar S 20.09.2016

    Opiskelin matkailualaa ja työskentelin useamman vuoden muutamassa eri paikassa selkeät suunnitelmat mielessä edetä töissä. Sitten tapasin miehen jonka perässä muutin pohjoisesta satojen kilometrien päähän. Matkailualan töitä täällä ei ole, koulutuksesta ja työkokemuksesta ei oo täällä hyötyä. Oon kyllä saanut töitä kaupasta mutta eihän se mieleistä ole, on hieman turhauttavaa kun ei ole mitään suunnitelmia mitä tekisin. Luotan siihen et asioilla on tapana järjestyä 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 21.09.2016

      voih.. onneksi asioilla on tapana järjestyä 🙂 Hienoa että oot töissä ja varmasti jossain vaiheessa palaset loksahtaa 🙂
      Ainakin sulla on nyt poikaystävä asiat kunnossa 😉 <3

      Vastaa
  3. Avatar PaUliina 20.09.2016

    Moi. Itsellä on ollut pienestä saakka suuri palo sairaanhoitajaksi. Peruskoulun jälkeen ammattilukio (lähihoitaja) ja nyt ammattikorkeass juurikin opiskelen sairaanhoitajaksi. Mulla ois enää vajaa vuosi opintoja edessä, mutta nyt on tullut ajatuksia että onko tää oikeesti se työ jota haluan tehdä vai olenko mennyt sen pikkulapsen haavekuvitelma silmissä eteenpäin koulu-urallani..? Uskon silti että aika näyttää mihin suuntaan lähden, sillä onneksi vaihtoehtoja on! 🙂

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 21.09.2016

      vitsit miten kivalta kuulostaa 🙂 aika varmasti vastaa kaikkeen ja onneksi tuokin ala on sellainen että aina voi kouluttautua lisää ja eri suuntiin.. Taai sitten valkkaat itsellesi seuraavaksi jotain ihan muuta 🙂
      Tsemppiä loppurutistukseen, vajaa vuosi menee varmasti nopeasti <3

      Vastaa
  4. Avatar Csilla 21.09.2016

    Moikka! Mä luulin pitkään, että minusta tulee muusikko/musiikinopettaja. Sitten ymmärsin, että ala on niin kilpailuhenkinen ja tällä hetkellä aika freelance-pohjainen, ja työt ovat kiven alla. Tuntui siltä, etten ole niin kilpailuhenkinen, että jaksaisin sitä alaa. Ehdin jo opiskella musiikkia 5 vuotta, kun hain toiseen haaveammattiini: hain opiskelemaan puheterapeutiksi. En kuitenkaan halunnut jättää musiikkia kokonaan pois, eli opiskelen tällä hetkellä samanaikaisesti musiikkipedagogiksi ja puheterapeutiksi. Kiirettä piisaa, mutta molemmat alat antavat minulle niin paljon, ettei haittaa 🙂 Olen onnekas kun pääsen tekemään tällä hetkellä juuri sitä, mitä rakastan! Hassua sinänsä, että heti kun pääsin puheterapiaopintojen pariin (ja olin henkisesti ”jättänyt” musiikin taka-alalle), niin töitä alkoikin tulla musiikin parissa vastaan. Nautin jokaisesta päivästä!

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 21.09.2016

      kilpailuhenkisyys ei sovi mullekkaan kovin hyvin :/ varmasti muusikon työt on kiven alla..

      Voi miten upealta kuulostaa 🙂 Uskon kyllä että asiat menee just niinkuin pitää! Tsemppiä kovasti molempiin opintoihin <3 IHana kuulla että nautit elämästä, koska se on kuiteski tärkeintä 🙂 <3

      Vastaa
  5. Avatar A 21.09.2016

    Poikaystävän kanssa ollaan asuttu nyt vuosi Oulussa, tultiin tänne poikaystävän koulun vuoksi. Kotipaikkakunta jäi 300km päähän mut ei hurjan kauas kuitenkaan 🙂 Siellä mulla ois jatkunu työt työpaikassa mistä pidin, olin juuri valmistunut keväällä ammattiin. Otin kuitenkin riskin ja jätin työpaikan taakseni, vaikka monesti sen jälkeen tuli mietittyä oliko oikea valinta. Onneksi en jäänyt sinne vaan lähdin rohkeasti kohti uutta ilman mitään varmoja suunnitelmia. Kuulin vasta ystävältäni joka oli töissä samaisessa työpaikassa saaneen potkut kun henkilökuntaa vähennettiin, joten tuli mieleen et mut ois varmaa potkittu sieltä jo ajat sitte!?

    Oulusta ei kuulunut töitä enkä päässyt jatko-opiskelemaan joten tein päätöksen joka yllätti kaikki läheiseni ja varsinkin itseni. Päätin lähteä lukioon hakemaan yleissivistystä itselleni. Minä, joka on koko pienen elämäni vannonut etten ikinä mene lukioon. Näköjään olin kasvanut henkisesti ja aikuislukio tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta, kotiin en halunnut jäädä. Vannotin kuitenkin kaikille että käyn vain lukion -en todellakaan kirjoita. Liikaa paineita ja opiskelua, noh keväällä -17 alkaa ensimmäiset kirjoitukset??

    Jos joku mulle ois pari vuotta sitten sanonut, että käyn aikuislukion ja kirjoitan ylioppilaaksi niin en ois ikinä uskonu! Olin suunnitellut käyväni ammattikoulun ja ammattikorkean ja olevan töissä tyyliin koko loppuelämän. Nyt käyn lukion parissa vuodessa ja jatkan jatko-opintoihin, haaveena lastentarhanopettaja?

    Huh tulipa pitkä viesti! Hyvää syksyä ??

    Vastaa
    • Sara Parikka Sara Parikka 21.09.2016

      Kiitos super paljon viestistäsi!!! Vitsit miten ihailen sua! Älytöntä luonteenlujuutta 🙂 Niin siistiä että oot mennyt rohkeasti unelmien perään ja muuttanut kelkkaa radikaalisti 🙂
      Ihan mahtavaa että kirjotat ja tiedät mihin suuntaat <3 Toivon kaikkea hyvää sinulle ja äärettömästi tsemppiä!!
      Halaus 🙂 <3

      Vastaa