Heippa! Lupasin laittaa reseptiä täytekakusta, minkä leivoin siskoni rapujuhlille. Kyseessä oli äitimme rakastama perinteinen mansikkakermakakku, tosin laitoin väliin myös banaania. Oon tehnyt tämän kakun pari kertaa kesän aikana ja molemmilla kerroilla se on onnistunut hyvin. Kakku maistuu myös hyvältä seuraavana päivänä, joten voi huoletta tehdä ison kakun vaikkei se heti mahaan uppoisikaan.
Pohja
kokeilen usein erilaisia reseptejä pohjiin ja tällä kertaa tein sen kinuskikissan reseptin mukaisesti. Tein taikinan neljästä kananmunasta, sillä vuokani halkaisija on 23cm. Käytin myös perunjahon sijasta venhäjauhoja, koska mulla ei ollut perunajauhoja. Pohjan onnistuin hyvin leikkaamaan kolmeen osaan.
Täytteet
-käytin välissä 500g suomalaisia pakastemansikoita, joihin sirottelin sokeria ehkä noin 3rkl joukkkoon
-3 kappaletta banaania muussattuna
-noin. 3 dl kermavaahtoa vaniljasokerilla maustettuna
Jokaisen kakkulevyn kostutin maidolla, joka oli makeutettu vaniliinisokerilla (1,5dl maitoa ja 1tl vaniliinisokeria). Kostutuksen jälkeen laitoin mansikka muussin, sitten banaanin ja lopuksi kerman. Kannen jätin koristelematta ja laitoin kakun vetäytymään jääkaappiin. Vasta juhlapaikalla vatkasin kerman ja asttelin vadelmat kakun päälle. Näin kakku pysyi kauniina ja näytti pöydässä freessiltä.
Onko teillä suosikki kakkuja? Mä odotan jo syksyä ja joulua kun alkaa tehdä mieli sacher- ja porkkanakakkua. Loppu kesästä täytyy ehdottomasti leipoa Mikon lemmapri lakkakakku. Tein viime vuonna ensimmäistä kertaa ja se oli kyllä todella hyvää!
Moi! Monesti multa kysytään kuinka yhdistän arjessa kaiken mahdollisen mitä viikon aikana tulee tehtyä. Miten hoitaa lasta, käydä töissä, kirjoittaa blogia, tehdä ruokaa ja opiskella samaan aikaan. Huh, tollain kun asian kirjoittaa niin tuntuu kyllä aikamoiselta. En kuitenkaan koe, että eläisin hektistä arkea joka olisi suunniteltu minuutin/tunnin tarkkuudella. Nyt kun päivätyöt ovat alkaneet ja Matilda on aloittanut päiväkodissa tarvitsen tietysti kalenteria kaikkien menojen merkitsemiseen. Treeni ja blogi aikoija en suunnittele etukäteen, vaan menen aika fiilispohjalla sen suhteen. Blogia kirjoittelen usein iltaisin ja kuvia otetaan pitkin viikkoa. Urheilu tulee useimmiten hyötyliikuntana, varsinkin nyt raskaana ollessa. Viime viikolla sovin kaverin kanssa treffit, niin että lenkkeiltiin 1,5h raikkaassa ilmassa ja parannettiin maailmaa. Lisää näitä!
Ehkä kaikki kulminoituu siihen, että tykkään arjesta. Pidän siitä että on sopivasti tekemistä ja tuntuu että kaikki aktiviteetit tukee toinen toistaan. Mikään ei tunnu pakko pullalta.. Mielestäni tärkein pontti on, että arjesta saisi itselleen mieluista. Kuitenkin arki ja työnteko on usein niin iso osa elämäämme, että olisi suotavaa pitää siitä mitä tekee.. tai ainakin pyrkiä siihen.
Kuten oon aikaisemminkin täällä kirjoittanut, niin meillä Matildan kanssa ei mennä kellon tarkasti vaan tyttö on tottunut nukkumaan ja syömään milloin missäkin. Tietysti meille on muodustunut omat rutiinit, mutta se ei ole ongelma jos ne eivät toteudu joka ikininen päivä.
Vinkkejä mukavaan arkeen:
siivous joka torstai-perjantai kunnolla, jotta on kiva aloittaa viikonloppu
viikonloppuna vaatteiden pesua, jotta viikolla ei tarivtse pyörittää pesukonetta moneen kertaan
ruokien suunnittelu, niin että kaapissa olisi valmiiksi tehtyä ruokaa tai ainekset valmiina (usein arkena suosin ruokia joista riittää seuraavalle päivälle)
tarpeeksi ajoissa nukkumaan, jotta saa riittävästi unta
aamulla herääminen hyvissä ajoin, että ehtii herätä rauhassa ja juoda kupin kahvia/tehdä+ tehdä eväitä mukaan
alku illasta/sitten kun pääsee töistä kannattaa lähteä lapsen kanssa puistoon tai uimaan, niin pääsee työasioista kumman nopeasti eroon ja tulee tehtyä muutakin kuin istuttua kotona
edellisenä iltana seuraavan päivän läpikäynti puolison kanssa.. kuka tekee, mitä tekee
olisi suotavaa pitää siitä mitä tekee, on se sitten työtä tai opiskelua.. jos se ei kuitenkaan nappaa, niin voisi yrittää miettiä sitä mihin opiskelu/työ johtaa ja motivoitua sitä kautta.
Ystävyyssuhteiden tulee antaa eikä vain ottaa.. kannattaa arjessa nähdä niitä ihmisiä joiden seurassa on hyvä olla ja piristyy (tietysti elämässä voi olla kriisiä tms joka on asia erikseen.. en siis kannusta jättämään ystävää jos hänellä on raskasta :D)
Muistan Matildan kohdalla, kuinka huoli kasvoi rakenneultraa kohti. Mietinnät siitä olisiko vauva tyttö vai poika tuntui mitättömältä sen rinnalla mitä kaikkea vauvan terveyteen liittyvää rakenneultrassa käydään läpi. Tälläkin kertaa sama toistui ja mietinnät sukupuolesta eivät tuntuneet yhtään tärkeiltä.
Lapsista haaveillessani en koskaan ajatellut sukupuolia, vaan ajattelin niitä olevan jokatapauksessa enemmän kuin yksi ja mietin saavani sekä tyttöjä että poikia.. Joo, joskus pienenä ajattelin, että viisi lasta olis hyvä.. 😀 öööö.. ei ehkä sittenkään.
Matildaa odottaessa olin varma, että mahassani on poika. Vauva oli todella aktiivinen ja ajatellen sukujuuria, se olisi ollut ”todennäköisempää”. Olin myksitynyt ja onnellinen, kun kuulin odottavani tyttövauvaa.
Nyt multa on kovasti kyselty, että toivommeko poikaa kun meillä on jo tyttö. Voin vilpittömästi kertoa, että molemmat ovat olleet yhtä tervetulleita. Itselläni on sekä siskoja että veli, joten en pystyisi koskaan tekemään eroa sen välille kumpi olisi jotenkin ”kivempi”. Muutenkin tyttö/poika mietinnät ovat nykypäivänä niin hassuja, sillä luonne ja mieltymykset eivät kolahda mihinkään yhteen muottiin.. ja hyvä niin!
Onneksemme vauvalla näyttää olevan kaikki mainiosti ja ultraaja kertoi, että odotamme pikkusiskoa esikoiselle. Päällimäisenä ajatuksena on valtava onni siitä, että vauvalla on kaikki hyvin ja hän kasvaa. Olen myös fiilistellyt viime päivät kahta tyttöä, siskoksia, isosiskoa ja pikkusiskoa. Kohta meillä on kaksi pientä neitiä, en voi uskoa todeksi. Kaikkea hyvää kanssa odottajille ja teille jotka elätte hengessä mukana. <3Sara
ps. Liljat sain ystävältäni, joka tietää että pidän kyseisestä leikkokukasta todella paljon. Liljoihin vinkkinä, että kannattaa napata keskus-simenosuus pois kukan auettua..se tuoksuu voimakkaalle ja likaannuttaa tippuessaan.
// //